Wembleyllä: EuPa - VG-62

Euran keskusta on unelias. Viime kerran aikatauluhaasteista viisastuneena kauhomme jo hyvissä ajoin lounaan kitusiimme Euran meri kebabissa. Eura jalkapallokaupunkina on itselle melkoinen mysteeri. Niinpä lähdimme koko köörimme voimin ottamaan selvää, mistä siinä saattaisi olla kyse, ja kyllähän Wembleyllä pitää ainakin kerran elämässään käydä.

Pitstop Meri kebabissa

Urheilujuhlan tuntua uneliaassa Eurassa

Euran Wembley

Euran vastustajaksi hölkötteli läntisen kolmosdivarin Monaco eli Naantalin VG-62. Pelipöydällä oli isoja pisteitä, sillä sekä EuPa että VG-62 ovat putoamisleikkurin alla ja pisteitä täytyisi repiä tiiviimpään tahtiin.

Rokki pauhaa ja kahvi käy kaupaksi. Yksi katsomonosa on leikattu olutkatsomoksi. Sen takana on vielä olutkarsina, joka täyttyy hiljalleen tummiin kankaisiin ja mustiin aurinkolaseihin sonnustautuneista kyläläisistä. Perjantain on edelleen läsnä, vaikka nyt eletään lauantaita. ”Kädet ilmaan! Nyt saa huutaa EuPa, EuPa, EuPa” raikaa viimeisenä biisinä kovaäänisistä.

Pelaajaesittelyt

Nuori kuuluttajalupaus summaa pistetilanteen ja käy molempien joukkueiden kokoonpanot läpi.  VG-62 saa painettua pelin Euran päätyyn. EuPa kärkkyy vastaiskuja. Pitkä avaukset suuntatuvat oikealla laidalla viilettävälle Santeri Tähkälle, joka luokin ajoittain uhkaa. Naantalilaisten peli juoksee näyttävimmin Samuli Mikkonen – Eetu Leppänen -akselilla.

EuPa rynnimässä oikealta laidalta

Reilu kymmenen minuuttia on pelattu, kun pallo siirrellään keskellä vähin kosketuksin kohti kotijoukkueen päätyä. Lopputulemana on keskelle vapaaksi jäävä Eetu Leppänen, joka roikottaa pallon vastassa olevan Vili-Verneri Virtasen yli.

0-1

Maalin jälkeen VG-62 antaa hieman enemmän tilaa euralaisille. EuPan hyökkäyksistä puuttuu kuitenkin viimeinen terävyys ja liike. Hyvätkin aihiot valuvat kulmiksi ja yleisestikin ottaen EuPa tuntuu jäävän hieman telineisiin. Kotikylän sydän ei vielä aivan syki. 

VG-62:n hyökkäyksissä on enemmän ideaa ja se löytää reitit kotijoukkueen puolustuksen selustaan. Se saakin luotua useampia maalintekopaikkoja ja näyttää kokonaisuudessaan paremmalta joukkueelta.

Aurinkolasikatsomo vaihtaa VG-62:n Leppäsen kanssa näkemykset paitsiotilanteesta. Pian tämän jälkeen EuPa ei saa siivottua keskityspalloa maaliltaan. Pallo putoaa Mikkosen jalkoihin ja vierasjoukkue siirtyy 2-0 johtoon. Peliä on pelattu tässä vaiheessa 25 minuuttia ja alkaa vaikuttamaan siltä, että kesäkaupungin jengi purjehtii omille teilleen.

Vili-Verneri Virtasella riitti ensimmäisellä puoliajalla torjuttavaa

Reilun puolen tunnin jälkeen EuPa tekee tuplavaihdon. EuPan Vili-Verneri Virtanen joutuu ottamaan tuplatorjunnan, jotta lukemat eivät taitu kotijoukkueen kannalta karmeampaan suuntaa. Päätuomarin päättäessä ensimmäisen puoliajan käyvät VG-62:n pelaajat vielä tuplavoimin läpi näkemyseronsa linjatuomarin kanssa jostain aiemmasta tilanteesta.

Puoliajalla katsomossa käydään läpi sekä peli- että elämäntilanneanalyysit. Toisen puoliajan alussa kentällä lentää muutama terävä piikki. Porin Jazz saa pyyhkeitä. VG-62:lta huudetaan huoltajaa kentälle ja sitten huomataankin, että vierasjoukkueen vaihtokoppi kumisee tyhjyyttään.

Pelin ilme muuttuu tunnin jälkeen. Hiukan epäselvässä tilanteessa EuPan pelaaja kolhitaan siten, että ohimo aukeaa. Tuomaristo ei näe tilanteessa rikettä. Kotiyleisö sen sijaan näkee ja tunnistaa pääepäillyksi Antti Leppiniemen, jolla oli jo keltainen kortti alla. Tuomariston lisäksi Leppiniemi joutuu aurinkolasikatsomon hampaisiin koko loppuottelun ajaksi. Armoa ei saa enää myöskään kotijoukkue, vaan dialogi avataan myös niiden kotijoukkueen pelaajien suuntaan, jotka eivät kotiyleisön mielestä anna kentälle tarpeeksi. Juttukavereita löytyy ja ovelalla tavalla useampikin varsinaiseen peliin osallistuva vaihtaa sanasia aurinkolasikatsomon vaativien kannattajien kanssa.

Pian tämän jälkeen pelin-ilme alkoi kiristyä

Yleisöä orkestroi hieman kunnanjohtajamaista olemusta huokuva kotijoukkueen kannattaja. Sekä yleisö että EuPa syttyvät peliin aivan uudella tavalla. Pelto tuoksuu. EuPa vääntää kaksinkamppailut kotiin, pelaa koko ajan loppuun asti ja ottaa pelin hallinnan itselleen. Yhtään sen taitavammaksi tai nopeammaksi EuPan pelaajat eivät tietysti muutu, mutta sillä on nyt aito kotikenttäetu ja se riittää pelin hallinnan ryöstämiseen. Selväksi käy, että EuPa on kuntalaisilleen tärkeä. Maalin takaa pallotyttö huutaa filmaria, kun VG-62:n pelaaja lanataan nurin. Katsomosta nuori poika huutaa takaisin: niin minunkin mielestä!

Toisen puoliajan henkeä

EuPa saa kulmia ja keskityksiä. VG-62:n puolustus painii ne kuitenkin toisaalle. Mahdollisen kavennusmaalin tuoma lopullinen hurmos jää tänään kokematta. VG-62 vie elintärkeät pisteet, mutta Euran Wembleyn pellon tuoksu jää varmasti viipyilemään pidemmäksi aikaa. EuPa lyö talikkonsa kiveen, mutta ottelu kertoo sen, minkälaista henkeä joukkueen on näytettävä, mikäli se mielii sarjapaikkansa pitää.

Peli päättyi kotijoukkueen pettymykseen

”Kunnanjohtaja” käy vielä heittämässä viimeiset provot parkkipaikalla. Häntä kehotetaan painumaan sinne itseensä. Epäselväksi jää kenen toimesta.

”Joo, olen ihan kohta lähdössä”, hän kuittaa ja fillaroi pois Wembleyltä.

Viinikuvaus: kotipelloilta kotikylälle

Retkellä: MaPS-Salon Wilpas

Taponkedon kentältä raikuvista huudoista voi jo päätellä, että nyt ollaan divarifutiksen syvässä päässä. Kävelen vielä katsomotiloja kohti, kun kulman jälkeisestä flipperistä MaPS:n Samuli Heininen vetää pisimmän korren ja vie isännät johtoon. Kotijoukkue pelaa vielä länsi-Suomen kolmosdivarin kärkisijoista ja Salon Wilppaan on vilkuiltava peileihin nelosdivarin kaistaa rymistelevän traktorin varalta.

Ottelu jatkuu ilmeisen lämpimänä. Vaikuttaa että suukopua syntyy jokaisen tilanteen jälkeen. Palloa viedään MaPS:n pilkulle ja viimeistään tässä vaiheessa sekä kentällä että Maskun vaihtokopissa läikkyy reilusti hellalle. Pitkän protestoinnin ja hämmentämisen jälkeen Drilon Musaj asettuu pallon taakse. Laukaus suuntautuu painavana kohti vasenta alakulmaa, mutta Ville Seppänen saa kuin saakin ohjattua pallon ohi maalista. Juuri kuin saattaisi kuvitella, että ottelun kiehumispiste on nähty, kutsuu linjatuomari päätuomarin jutulle. Lyhyen keskustelun päätteeksi rangaistuslaukaus uusitaan. Kentän laidalta räiskitään tuomaristolle lähinnä K-18 kamaa.

Musaj painaa palloa kohti samaa kulmaa. Kuti jää hieman enemmän keskelle. Seppänen kellahtaa pallon eteen.  Musaj pääse oman ripariinsa, mutta Seppänen loikkaa taas eteen. Kerta kiellon päälle: Jasha Balinca poimii seuraavan riparin, mutta laukaus kilpistyy Seppäsen avuksi pikamuurin pystyttäneeseen puolustukseen. Jälkikäteen ajateltuna tämä tilanne kokonaisuudessaan saattoi ratkaista pitkälti pelin kulun.

Alla olevilla videoilla molemmat rankkarit.

Pian pilkkukarnevaalin jälkeen Kari-Pekka Koivunen siirtää MaPS:n 2-0 johtoon. Kellonjouset eivät paljo veny, kun vihreävalkoisten sivuvapari loikkaa Wilppaan omasta pelaajasta maalin ja peli on jo 3-0. Koko ylläoleva hässäkkä eletään ottelun ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Tapahtumaköyhäksi ottelua on vaikea haukkua.

Prässin purkua millin tarkkuudella

Vieressäni ottelun kulkua raportoidaan jonnekin englanniksi. Uusi digitaalinen maailma ja vanhan ajan divarijyrsimet löytävä kuhmuraisella Taponkedon nurmella leikkauskohtansa.

Tuomarilla riitti hommia

3-0 -tilanne ei aivan kuvaa ottelun kulkua. Wilpas vie lyhyillä syötöillä peliä eteenpäin ja näyttää pallolliselta pelaamiseltaan jopa kotijoukkuetta paremmalta. MaPS ei turhaa sievistele, vaan tuo pallon tasan niin pitkälle, että se saa painettua pitkiä painepalloja Wilppaan puolustukseen selustaan. Sen jälkeen vihreävalkoiset rymistelevät ykkös- ja kakkospalloihin koko kokemuksellaan ja elinvoimallaan. Juomatauon aikana kotijoukkueen valmentaja jopa antaa satikutia liian lyhyistä syötöistä. Niistä näyttää aina juontuvan vain ongelmia.

Ennen puoliajalle siirtymistä ehtivät Wilppaan hyökkääjät sähisemään toisilleen. Waltteri Peltola nuohoaa pallon kertaalleen keltamustien maaliin. Kuuluttaja huutelee kentän puolelle, että kenelle se kortti tuli ja voisiko kentälle tullut pelaaja hetkeksi kääntyä, jotta nähdään pelinumero. Selväksi käy, että näin täällä Maskussa homma on aina hoidettu ja hoidetaan jatkossakin.

Koppi kutsuu tapahtumarikkaan ensimmäisen puoliajan jälkeen

Olutkarsinan aita ottaa mukavasti painoa vastaan. Siellä muistellaan muutamia vanhoja divarijoukkueita ja todetaan, että Saliini painaa edelleen UPK:ssa, jonka tavaramerkkinä on otteluiden avaaminen vajaalla. Kärtsäriä haetaa puoliksi ja sinappia riittää molempiin päihin. Illassa on aivan oma tunnelmansa.

Salolaisten kopissa on sovittu, että peliä ei luovuteta. Sen aistii, kun toinen puoliaika saatetaan käyntiin. Ehkä juuri tästä syystä palloa kaivetaan parin minuutin jälkeen MaPS:n maalista. Toimittajana Jashar Balinca. Kirin kärki kuitenkin paljastuu tylpäksi, kun samainen Balinca hölmöilee itselleen toisen keltaisen kortin tilanteesta, jossa salolaiset ovat valmistautumassa jo omaan vapariinsa. Vieressä vanhemman pariskunnan mies nostelee ritarillisesti huopaa seuralaisensa harteilla.

Tappiosta huolimatta Salon Wilppaan Jani Lehtinen hoiti tonttinsa tyylikkäästi

MaPS:n peli kulkee toisella puoliajalla enemmän keskikentän kautta. Sekä Peltolalla että Heinisellä pysyy pallo kivasta jalassa. Wilppaan väsyessä MaPS:n Koivunen vaikuttaa koko ajan vaarallisemmalta. Pallo pyörähtää Wilppaan maalin kattoon Koivusen jalkapöydältä, kun 69 minuuttia on pelattu. Kymmenen minuuttia tästä homma menee hattutemppuhullutteluksi. Kuuluttajalle yritetään ilmeisesti hihkaista, että alleviivaisi kudin lähteneen oikealla jalalla, mutta keisari ei kentän hullutteluihin tartu. Joku Wilppaan pelaajista pyytelee opastusta suihkun käyttöön. Liekö sitten vesi jätetty vierasjoukkueen osalta kortille. Peli päättyy MaPS:n 6-1 murskavoittoon. Samalla paikallinen palloseura nappaa sarjan kärkiparin ainakin seuraavaan ehtooseen asti.

Pääkatsomossa kolmisenkymmentä jalkapallon ystävää ja olutkarsinassa toinen mokoma

Viinikuvaus: Taponkedon ikiaikaisista rypäleistä ikiaikaisella kokemuksella raastettu keitto

Euroopassa: mikäs tämä Budapest Honvéd FC oikein on?

Historiaa

Budapest Honvéd FC on vuonna 1909 perustettu unkarilainen joukkue Budapestin Kispestistä. Joukkueen nimessä Honvéd tarkoittaa kotimaan puolustamista (Homeland defence). Vuosikymmenten vaihtuesssa joukkueen nimi on vaihtunut useaan kertaan. 1950 -luvun kultavuosina nimiversiolla Budapesti Honvéd SE joukkue oli Unkarin armeijan joukkue. Punamustien riveissä vilisi tuolloin Unkarin sukupolven kultaisia tähtiä, joista tunnetuimpia olivat Ferenc Puskás, Sándor Kocsis, József Bozsik, Zoltán Czibor, and Gyula Grosics. Unkarin maajoukkueen, joka jäi finaalivoiton päähän maailmanmestaruudesta, ydin koostui aikanaan samoista pelaajista. Budapesti Honvéd SE voitti 1950 -luvulla neljä Unkarin mestaruutta.

Budapest Honvéd FC:llä lentokeliä piti myös 1980-luvulla ja 1990 -luvun alussa, jolloin joukkue voitti kahdeksan liigamestaruutta. Menestysvuodet 1990 -luvun loppupuolella on laskettu paljon valmentaja Lajos Tichyn ansioksi. Lajos Tichy oli itse maaliruiskuna sekä Budapest Honvéd FC:ssä että Unkarin maajoukkueessa ennen valmentajaksi siirtymistään. Vuonna 1991 joukkueen nimi vaihtui Kispest Honvéd FC:ksi.

2000-luvun alussa Budapestin leijonat kävivät parikin kierrosta divareissa talousvaikeuksien takia. Kuvioon liittyi epäselvyyksiä verojen, palkanmaksun ja pelaajien työsuhteiden muodon kanssa. Pöytä putsattiin kätevästi siten, että muodostettiin uusi joukkue Budapest Honvéd FC, joka otti Kispest Honvéd FC:n sarjapaikan. Verovelat kuitattiin samalla.

Nykyaika ja ennakkoasetelmat FC Interiä vastaan

Budapest Honvéd FC:n viimeisin mestaruus on kaudelta 2016-2017. Kolmena viimeisenä kautena joukkue on ollut kotimaisessa sarjassaan joko neljäntenä tai viidentenä. Viime kaudella joukkue voitti Unkarin Cupin ja pääsi sitä kautta tämän kauden Eurooppa liigaan. Budapestin leijonat pelasivat Eurooppa liigaa myös viime kaudella. Joukkue voitti ensimmäisellä karsintakierroksella liettualaisen FK Žalgirisin. Toisella karsintakierroksella otti kuitenkin noutaja, kun romanialainen CS Universitatea Craiova veti pidemmän korren. Ottelupari oli maaliton toisen osaottelun rangaistuslaukauskilpailuun asti.

"Never Abandon Ship"

Transfermarkt.com arvioi Honvédin markkina-arvon vähän yli kolme kertaa suuremmaksi (9,25m€ vs. 2,85m€) kuin FC Interin. FK Žalgirisin, jonka Honvéd viime kaudella tiputti Eurooppa liigassa, markkina-arvo on vähän alle kaksi kertaa suurempi kuin FC Interin (5,5m€ vs. 2,85m€). Tähän peilaten Budapestin leijonat ovat selvä ennakkosuosikki Turun sinimustia vastaan. Vedonlyöntitoimistot arvioivat Honvédin varsinaisen peliajan kotivoitolle noin 60%:n todennäköisyyden.

Budapest Honvéd FC on pelannut tällä kaudella yhden ottelun Unkarin liigaa. Tämän ottelun se hävisi MTK Budapestille vieraissa 3-1. Honvédin arvokkain pelaaja on sekä keskikentän keskellä että oikeana keskikenttänä pelaava Daniel Gazdag. Gazdag on kolunnut lähes kaikki Unkarin nuorisomaajoukkuetasot ja lisäksi hän on pelannut yhden ottelun Unkarin miesten maajoukkueessa. Kauden avausottelussa juuri Gazdag teki Honvédin ainokaisen MTK Budapestia vastaan. Maajoukkuemiehistä kentällä nähtäneen myös maajoukkuetoppari Barath Botond.

Ottelu pelataan ilman yleisöä Hidegkuti Nándor Stadionin nurmella. Alustana luonnon nurmi on sopinut Interille paremmin kuin muovialustat. Inter on myös pelannut kauttaan pidemmälle kuin Honvéd, jolla allaan on vasta yksi kilpailullinen ottelu. Toki Honvéd ehti pelata heinä-elokuussa kuusi ystävyysottelua ennen Unkarin sarjan alkamista. Mestareiden liigan puolivälierät osoittivat sen, että yksittäisessä ottelussa yllätyksen mahdollisuus korostuu ja tähän mahdollisuuteen Interin tulee iskeä. Honvéd on kotijoukkue, mutta ilman yleisöä kotiedun merkitys laimenee.

Inter voi myös lähtökohtaisesti pelata paineetta, joskin sinimustien kannattajat toivovat ryhtiliikettä lauantain derbytappion jälkeen. Myös Honvédilla on alla derbytappio ja sillä on nyt pakkovoiton paikka. Mitä pidemmälle Inter pystyy pitämään ottelunsyrjästä kiinni sitä enemmän alkaa borsch -keitto käryämään. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä lähteekö Inter pitämään kiinni identiteettinsä mukaisesta hyökkäävästä futiksesta vai onko tämä Budapestin illassa mahdotonta.

Suomalainen seurafutis ei viimevuosina ole eurokentillä juuri juhlinut, mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yllätysvoitto on peli peliltä lähempänä. Kenties torstai-iltana kopsahtaa eli ei muuta kuin myrskyn läpi Tonavalle. Kursitaan purjeet sitten taas kotisatamassa.

Viinikuvaus: kylmässä kypsyvää kuohuvaa

 

FC TPS-FC Inter: derby henkien hallussa

Olympiakatsomoon kiertävä jono saadaan yökerhomalliin parin sadan metrin mittaiseksi. Kohtalon oikusta vettä ropisee niskaan koko jonotuksen ajan. Katujen varsissa on yli viikon ajan ollut pahvikylttejä, jotka kertovat Turun derbystä. Some ja futisforum ottavat heti aamusta asti mukavasti kieppiä. Derbypäivä on juhlapäivä.

Derbyaamua asiaankuuluvasti

Saavumme Veritakselle Pajamäen kioskin kautta käyvän pitstopin kautta. Toisin kuin olin ajatellut niin juurikaan muut eivät olleet valinneet matsievääkseen ”kaupungin parhaita” wingsejä. Järkkäri utelee vielä portilla, että onko varmaa, ettei lippumme ole fanikatsomoon. On varmaa, koska liput hankittiin jo ennen kuin kannattajakatsomon erillinen lipunmyynti alkoi. Olin jo unohtanut nostaneeni tyttären Frozen -lippiksen päähäni. Vaimo tästä huomauttaa. Asia kuulemma huvittaa monia.

Sininen savu lehähtää Olympiakatsomoon ja pääkatsomon vastakkaiseen kulmaan venytetään tifoja. Matsi alkaa. Tunnelma on hurmoksellinen niin kuin sen Suomen jalkapallopääkaupungissa tuleekin olla.

Sinimustaa hurmosta...

...ja mustavalkoista nostalgiaa

Pelin alku on jonkin verran sekavaa ja aaltoilevaa. Derby tuo oman tärinänsä pelaajien hermokeskuksiin. Kaaoksen keskellä Aldayr Hernandez löytää itsensä Santeri Haaralan keskityksen alta. TPS menee 1-0 johtoon ja muistijälki siitä, että derbyt ovat vuosien saatossa olleet sinimustille vaikeita, hohkaa kiuaskiven lailla. Aamusuunnistuksesta väsähtäneet muksut ottavat torkut vihreillä penkeillä.

Voittomaalia vaille valmista I

ja II

Savu hälvenee ja peli löytää järjestyksensä. Inter pitää palloa, TPS puolustaa syvältä ja tukkii keskustan kaikella, mitä se on saanut jalkeille. Ei mitään uutta Veritaksen katosten varjoissa. Interin hyökkäykset ajautuvat toistuvasti laidoille ja päättyvät keskityksiin. Relevantti kysymys lienee, että palveliko tämä enemmän José Riveiron vai Jonatan Johanssonin pelikirjaa? 

Interin kärkikolmikko ei ensimmäisellä puoliajalla löydä viimeisille hitaille asti eivätkä askelmerkit osu riittävän tarkasti keskitysten alle. Tämä sataa TPS:n laariin. Rick Ketting käy kolauttamassa pallon kertaalleen ylärimaan ja toisessa päässä Mika Ääritalo puttaa vapaasta paikasta pallon Henrik Moisanderin palleaan. Peli viedään alkukauden näytteiden vastaisesti tauolle kotijoukkueen 1-0 johtoasemassa.

Ennen kuin Inter aloittaa toisen puoliajan rumputulensa Albijon Muzaci ohjaa palloa rangaistusalueella kädellään. Päätuomari Mohammad Al-Emara näkee tämän. Myös linjatuomari näkee tämän ellei sitten epätodennäköisessä skenaariossa kärsi kaukonäöstä. Ilmeisesti korismiehinä kuitenkin tulkitsevat tilanteen niin ettei virhettä ole. Tuomareiden valta-aseman kautta tulkinnasta tulee  todellisuutta. Lappua Arttu Hoskoselle ja se siitä sitten.

Peli ottaa lisää kierroksia. TPS repii, raastaa ja riehuu. Interin keskikenttä saa myös varisteltua punnukset nilkoistaan ja pallo lähtee toisen puoliajan alkua terävämmin eteenpäin. Keltalappua nousee kenttäpelaajille, maalivahdeille, valmentajille, huoltajille ja pallopojille.

Inter pääsee kokeilemaan maalia läheltä, kaukaa, päällä, jalalla, taidolla ja tuurillakin, mutta ei vain osu. Jopa Henrik Moisander tuo palloa puoleen kenttään asti, mutta Jere Koponen pelaa elämänsä peliä ja tuntuu nappaavan kaiken, mikä maalipuiden väliin on putoamassa. Pelin loppuun asti Inter vie pallon sinne, minne pitäisikin, mutta maaliin pitää päästä tasalukemalla ja sellaista ei nopasta pyörähdä. Pelkästään lisäajalla Interillä on kolme Littoistenjärven kirkasta maalipaikkaa, mutta derbyn hengellä on mustavalkoiset napitukset. Al-Emara päättää ottelun ja kotijoukkueen bileet lähtevät käyntiin sellaisella jengalla, että liekkö niistä ennen kaupungin lopullisen herruuden osoittavaa lokakuun derbyä selvitään.

Inter puski päälle loppuun asti 

Voimistunut sade huuhtoo katuja sinimustilla ja mustavalkoisilla kyyneleillä. Riemun ja surun.

Viinikuvaus: viinin pitää olla viini.

TPK-FC Inter 2: varastettuja pelipaitoja ja makkarankäryä

-Isi! Joku on varastanut Timo Furuholmin pelipaidan!

Poika on bongannut käsiohjelmasta numeron 15. Yläkentän kärkiotteluiden saaga saa jatkua, kun TPK isännöi FC Interin reservijoukkuetta. TPK:n kotisivuilla mainostettiin makkaranpaistoa ja sitä, että paikalle tuodaan myös maksupääte korttimaksuja varten. Mitä muutakaan sitä ihminen torstai-iltaansa tarvitsee?

Rennoin rantein ottava kuuluttaja nostattelee derbyn tunnelmaa. FC Inter aloittaa terävästi ja ottaa pelin haltuunsa. Inter tulee sekä oikealta, vasemmalta että keskeltä. Lisäksi se prässää aktiivisesti eikä TPK oikein löydä keinoja prässin alta pois pääsemiseksi. TPK vetäytyy tiiviiseen muotoon pelin alle eikä sen puolustus hätkähdä Interin painetta. Hyökkäyskolmanneksella Interillä loppuu hiukan keinot kesken eikä se saa erityisen vaarallisia tilanteita luotua.

Vartin pelin jälkeen Interin prässi alkaa purkautumaan ja TPK löytää enemmän tilaa kentältä omalle pelilleen. Marno ”Lordi” Lastula hätyyttelee Interin maalia ensin rangaistusalueen rajalta. Painava kuti suhahtaa yläkulmasta noin metrin verran ohi. Puolen tunnin kohdalla Lastula pääsee puskemaan keskeltä, mutta Onni Sillanpää hakee näyttävästi puskun alakulmasta.

Inter oli ottelun alussa niskan päällä

Inter ehtii jälleen saamaan paremman otteen pelistä, mutta kesken sen painostusjakson Lastula karkaa hienosta syötöstä läpiajoon. Kolmas kerta toden sanoo ja TPK siirtyy 1-0 johtoon. Näissä lukemissa mennään myös puoliajalle. Pelaajien lampsiessa tauolle toivottaa Interin kovaäänisin kannattaja vielä jumalaista voimaa toiselle puoliajalle.

Toisen puoliajan kuva on yksiselitteinen. Inter painaa palloa kohti TPK:n maalia. TPK puolustaa tiivistii ja rakentaa peliään mahdollisuuksien mukaan sekä veskarin lyhyiden avausten että vastaiskujen kautta. Kuuluttaja jatkaa leppoisaa show:taan ja kyselee välillä kentänkin puolelta, että kukas sieltä vaihdosta kentälle nyt tuleekaan.

TPK katkoi Interin hyökkäykset yksi toisensa jälkeen

Yksi turkulaisen futiksen perusilmiöitä on aina ollut ns. TPK:n naiset, jotka sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta ovat suojattejaan seuranneet ja peliin väkevästi eläytyen kovaäänisesti omiaan kannattaneet. Jos ensimmäinen puoliaika meni vähän kehräten, niin toisella puoliajalla on jo tutumpi ääni kellossa. Sekä Interin pelaajille että tuomarille lähtee rempseitä täyslaidallisia. Maailmassa on sentään jotain pysyvääkin. 

Interillä on edelleenkin vaikeuksia päästä kunnon maalipaikoille. Pari vapaapotkua se saa hyviltä tonteilta, mutta vapareiden lentoradat eivät tänään löydä sopivia kaaria.

Inter juonimassa vaparikuviota

Haukkakohtaa tarjoillaan vielä, kun pelikello ylittää 80:n minuutin rajan. Ensin Husyar Aftab riplaa itsensä laidalta läpi ja kaartaa vauhdikkaasti keskustaan. Kutikin lähtee vihaisesti, mutta läntisen Suomen divareissa kaiken nähnyt Veli-Heikki Maunila saa ohjattua pallon väljemmille vesille. Aftab toistaa riplailunsa noin minuutin kuluttua ja pudottaa pallon Luka Leskiselle. Leskisenkään kudissa ei ole hirveästi vikaa, mutta se ei vaan riitä Maunilaa vastaan. TPK:n maali varjeltuu.

TPK:n puolustus oli ohittamaton

Lisäajan napsahtaessa pykälään TPK lähettelee kovia ja korkeita Interin kenttäpuoliskolle. Sen puolustus katkoo stoalaisen tyynesti Interin hyökkäykset ja niinpä TPK murjoo itselleen kolmen pinnan arvoisen iltapuhteen.

Iloinen kloppi kipittää edestämme ja huikkaa saaneensa ilmaisen makkaran. Peli päättyy. Kisa kakkosdivarin taivaspaikoista mutkistuu.

Viinikuvaus: naisporukan tallaamilla rypäleillä huudattettua

Kalinaa alasarjoista: JyTy-TuWe

Kyselen kotona, että onko yläkentälle matsiin lähtijöitä. Poika pomppaa pystyyn ja sanoo tulevansa. Hän kysyy ketkä pelaa ja kerron, että Jyrkkälän Tykit ja Turun Weikot. Poika kysyy, että kuka se toinen on. Vastailen että nuo ne ovat. Mutta pelaako Inter? Sanon että ei ja itku siitä sitten raskaan päiväkotipäivän päätteeksi tulee. Selitän että Inter pelaa lauantaina ja JyTy:ssä pelaa pari vanhaa Interiläistä. Tämä ei kuitenkaan auta ja yläkentän sijaan hän päättää mieluummin mennä pihalle potkimaan. Pakkaan jo kamojani, kun tytär pomppaa ruokapöydästä pystyyn. Hän tulee.

Parkkeeraan auton ja huikkaan tyttärelle, että toivottavasti ei tule sakkoja. Hetken päästä hän kysyy, että onko minulla paljon rahaa mukana. Kerron, että sopivasti, mutta miksi pitäisi olla paljon? Hän sanoo, että siksi, jos tarvitsee maksaa ne sakot. Totean, että maksetaan sitten laskulla, jos niikseen tulee.

Pelaajat marssivat jo kenttää kohti, kun saavumme paikalle. Haemme kahvit, pillimehut, vissyt ja pullat ennen kuin asetumme katsomoon. Parikymmentä vuotta sitten, kun itse potkin palloa divarissa, Jyrkkälän Tykit olivat se kokeneita kettuja täynnä oleva joukkue, joka tuli palttiarallaa suoraan talvitauolta peleihin. Ei pelannut erityisen hyvin, mutta oli todella vaikea vastus ja pataanhan sitä yleensä tuli. Sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta TuWesta on paremmat muistot.

Idyllisellä yläkentällä on arviolta 40-50 katsojaa. Ottelu alkaa molemmin puolin aika tunnustellen. Hiljalleen JyTy ottaa pallonhallinnan itselleen. Erityisesti keskikentällä pallo liikkuu mallikkaasti pelaajalta toisella. Petri Lehtonen isännöi peliä keskikentän ankkurina. TuWe saa kuitenkin pidettyä JyTy:n hyökkääjät pihdeissään ja TuWelta nähdään muutama mallikas paitsioansakin. Katsomosta hihkaistaan, että kyllähän tällainen El Clasico pitää tulla katsomaan.

Ensimmäisen puoliajan alussa JyTy oli niskan päällä

Ensimmäisen puoliajan loppupuolella TuWe saa painostusjaksonsa päätteeksi kolautettua pallon melkein neljästäkymmenestä metristä lähtevästä vaparista rimaan. Käytännössä seuraavasta hyökkäyksestä JyTy saa tilanteen poikaista aikaiseksi. Pallo jää pyörimään Rangaistusalueen rajalle ja Kalle Karhunen tällää sen alakulmaan. JyTy siirtyy kuin varkain kesken TuWe:n momentumin johtoon. Tämä on se JyTy, jonka itsekin tiedän. Ennen kuin peli vihelletään puoliajalle TuWen Robert Pylkkänen käyttää vielä palloa kertaalleen JyTy:n maalin ristikossa.

Kalle Karhunen tuulettelemassa 1-0 -maalia

Yleisö ottaa toisella puoliajalla lisää kieppejä ja eläytyy väkevämmin mukaan pelin imuun. TuWe ottaa pelin haltuunsa. JyTy ottaa pitkälti vastaan ja kärkkyy vastaiskuja. JyTyn puolustuksen onnistuu klaarata Weikkojen pyristelyt kerta toisensa jälkeen. Weikot ovat vaarallisia erikoistilanteista, mutta sopivaa väylää maalille ei löydy. Samaan aikaan JyTy vastaiskut vaikuttavat koko ajan vaarallisimmilta. Lehtosista Henri vapauttaa kertaalleen Palmroosin Petterin, mutta TuWen veskari Otto Hyssälä peittää kudin.

Toisella puoliajalla TuWe hallitsi peliä...

ja rymisteli vaarallisesti erikoistilaiteista, mutta luu jäi lopulta käteen

Loppua kohden JyTy hakee itselleen vielä kokemuksellaan kaikki mahdolliset huilitauot. Joudumme hilppasemaan hieman ennen ottelun loppua muihin rientoihin. Pelin ylle jää vielä jonkinlaisen loppuhuipentuman makua, mutta illalla, kun pääsen taas koneen ääreen sanoma on selvä: JyTy vie matsin 1-0 ja kiristää länsi-Suomen nelosen nousukamppailua.

Viinikuvaus: aikaa kestävää Jyrkkälästä

FC Inter-HIFK: koko rahalla

Veritaksella värähteli loppusuoralle kääntyvän kesän ja ensimmäisten työvikkojen energia, kun Turun sinimustat saivat HIFK:n vieraakseen. HIFK oli saanut hyvän kannattajamobin paikalle. Kotijoukkueen kannattajakatsomosta kuului myös erittäin hyvä pauhu ottelun alusta asti. Rumpukin oli taas löytynyt, joten peli tulee tunnelmaltaan jäämään kotimaisen futiskauden kirjoihin ja kansiin yhtenä parhaista. Kirjoitettakoon vielä se, että perjantai, lauantai- ja jopa sunnuntaimatsit tekevät Veikkausliigalle nannaa keskellä viikkoa typötyhjille hiihtostadioneille pelattaviin matseihin verrattuna. Aika moni on viikonloppuna kuitenkin valmis tekemään muutaman tunnin moottorimarssin suosikkijoukkueensa mukana. Lokakuinen keskiviikko Kuopiossa onkin sitten vaikeammin pyöriteltävä kuutio.

HIFK prässää alussa korkealta ja hakee energistä starttia otteluun. Peliä saadaan hetki puhallella ennen kuin se löytää ilmeensä: Inter pitää palloa, HIFK puolustaa tiivillä pakalla syvältä ja kyttää vastaiskuja. Punaiset tornit on asetettu takalinjoille ja maantiekiitäjät vaanivat varjoissa. HIFK:n pelisuunnitelma vaikuttaa sikäli toimivan, että se saa hyydytettyä Interin liikkeen linjojen välissä ja keskikentän keskellä. Pallo liikkuukin paljon HIFK:n muodon ulkopuolella. Positiivisemmalla puolella Inter taasen löytää tilaa pienillä pystyjuoksuilla HIFK:n laitapakkien selustasta ja saa siten luotua uhkaa. Interin toppareista avauskokoonpanoon palannut Arttu Hoskonen pelaa alusta asti väkevästi ja painii pitkät ja korkeat sinimustille.

Ilmatilan herruus levitoiden

Hiekkaa varisee ala-astiaan kahdenkymmenen minuutin verran, kun Matias Ojala pöyrii sähäkästi HIFK:n boksissa. Pallon sijaan Jabar Sharza yrittää purkaa boksista Ojalan. Hädin tuskin käsivarren päästä tilannetta tarkasteleva Petri Viljanen kääntää oikean kätensä ja rintamasuuntansa rangaistuspilkun suuntaan. Connor Ruane lähettää päättäväisesti pallon toiseen ja Arnold Origin toiseen kulmaan.

Liinat kiinni

Vartin päästä käy selväksi, että jalkapallojumalilla on jekku jos toinenkin touhupussissa ottelun varalle. Suht vaarattomasti lähtevän tilanteen päätteeksi Luis Henrique pyöräyttää itsensä vapaaksi ja sijoittaa pallon tarkasti takakulmaan. Noin vain peli on tasan. Pääkatsomon puolelta pomppaa parvi vierasjoukkueen kannattajia pystyyn.

Tunnin kohdalla nähdään ja kuullaan taikoja ja kummia. Timo Furuholm jää kentälle nilkuttamaan. Tilanne alkaa näyttämään vaihdolta. Viereisestä katsomon osasta nousee kimeällä lapsen äänellä

”Furuholm, sää pystyt siihen. Sää pystyt kyllä jatkamaan. Sää pystyt siihen”.

Sama tsemppisäe toistuu kymmenkunta kertaa. Ensin se on hauskaa. Sitten minuutin päästä Elias Mastokangas keskittää takatolpalle, Kevin Kouassivi-Benissan tiputtaa pallon pilkun kohdalle, jonne maestro-Furuholm on linkuttanut. Pallon vieriessä maaliviivan yli taika ja kivut haihtuvat. D-katsomon jäbä on ansainnut jätskit sinimustien piikkiin. Tämä tapahtumien juoksu hitsataan pysyvästi tämän kauden kovalevylle.

Kevin Kouassivi-Benissan työteliäänä

Inter ei peruuttele johtoasemassakaan. HIFK surffaa Interin terävältä näyttäneen prässin alta ja muutamaa vertikaalista syöttöä myöhemmin Adama Fofana kolauttaa läpiajosta pallon tolppaan. Varjoista karkaa Henrique ensimmäisenä haaskalle: 2-2. Tässä vaiheessa alkaa pieni pohdinta, että minkäslainen tulos se tasuri tästä nyt olisi. Kotijoukkueen kannalta ei hyvä. Fofana kolauttaa jälleen tolppaan. Ehkä tasuri on kuitenkin siedettävä.

Vaparit tiimityönä

Vielä saadaan kuitenkin nähtävää ja pureksittavaa. Varsinaista peliaikaa on muutama minuutti jäljellä, kun Kouassivi-Benissan näyttää ehtivän ensimmäisenä Ruanen lähettämään keskitykseen. Moneen mukaan ehtinyt Fofana nostaa käden Kouassivi-Benissanin selkään. Ensimmäisenä efektinä Kouassivi-Benissan liitelee tuuppaisun voimasta pallon alta. Toisena efektinä pallo viedään jälleen pilkulle. Pitkiä sekunteja kuluu ennen kuin Ruane pääsee nostamaan pallon maalin kattoon.

Origi ei saa kierroksiaan laantumaan, vaan lentää vielä ulos. Viljanen päättää ottelun. Inter voittaa ja jatkaa sarjakärjessä. Taakse jää huippuviihdyttävä kotimainen futisspektaakkeli.

Viihde vaatii veronsa

Viinikuvaus: loppukesään kipakasti kuplivaa

 

FC Inter-FC Haka: jättiläisiä

Timo Furuholm kuittaa ennen ottelun alkua palkinnoksi 100 bisseä (alkoholitonta) sadasta kilpailullisissa otteluissa tehdyistä maaleista. Paahteisen päivän jälkeen ilma on mukavasti viilennyt, kun futisviikkoa päätetään Veritaksella. Interillä oli jahtilautasella sarjan kärkipaikka, koska samaan aikaan KuPS ja HJK nykivät samaa köyttä Kuopiossa. Haka yritti napata pyydyksiinsä kauden ensimmäistä voittoa. Ansalankoja oli vierasjoukkueelle virittelemässä noin kourallinen innokkaimpia Hakapeliittoja. Oman jännityselementtinsä kotijoukkueen kannattajille toi viikolta haettu saaritappio. Pystyisivätkö sinimustat palaamaan omalle tasolleen?

Sata alkoholitonta. Check.

FC Inter nappaa pallollisen pelin heti alussa kengänkärjelleen. Hyökkäyspeli ei itsessään ole etenkään alussa mitään historian lennokkainta, vaan siinä on pieniä kaikuja edellisestä ottelusta. Tosin Haka on selvästi lähettänyt omat vakoojansa saarelle. Se puolustaa pitkällä linjalla syvältä. Valkeakoskisilta puuttuu oma Ademinsa, joten hyökkäyspelin pelikirja on varsin suoraviivainen: korkeita palloja Eero Markkaselle painittavaksi ja joku samoille sektoreille osuva perään. Vierasjoukkueen ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että Interin Ketting-Hämäläinen-Haukioja -akseli vie pääpallot Markkasen kolossialisesta preesenssistä huolimatta. Erityisesti Ketting kiipeää kerta toisensa jälkeen jättiläisen harteille ja palauttaa pallon samaan suuntaan, mistä se on alun perin tullutkin.

Palloa pisimmälle ja lähimmät perään

Saarelta haetut orastavat traumat karisevat Veritaksen nurmlle, kun Interin ykkösjätti Taiki Kagayama näyttää pääpelin mallia ja liippaa Martti Haukiojan lähettämän keskityspallon Furuholmille. Hetken näyttää, että Furuholm ajautuu jo ulos maalintekosektorilta, mutta niin vain kovassa tikissä oleva sinimustien ikinuori legenda taittaa pallon Hakan maaliin. Furuholm käy imemässä hyvä energiat kannattajakatsomon edestä ja peli ottaa turkulaisittain hyvää jengaa. Pelissä talsitaan samoilla askelilla toiselle puoliajalle.

Toinen puoliaika kaiuttaa samasta kaikukopasta kuin Interin edellinen kotipeli. Huolimatta hyvästä otteesta Interin toinen maali antaa odottaa itseään. Lisäksi D-katsomoon näyttää, että tuomarilinja ei ainakaan keltakorttien osalta löydä merimerkkejä ja lappuja nousee, milloin mitenkin. Pientä punakortin ja käsirysyn auraa on jälleen Kupittaan ilmanalassa, ja Haka on yhden onnekkaan pompun päässä tasoituksesta. Inter pelaa kuitenkin kypsästi ja Hakan ratsukko ei pomppaa tänään kahdelle jalalle.

Muistutuksena vielä, että millaisesta tilanteesta aiemmin nousi kortti

Ennen loppuvihellystä Interin jättiläisduon toinen pari Elias Mastokangas jatkaa päällä Marttisen lähettämän pallon loukkaantumisensa jälkeen askel askeleelta parempaa pelivirettä kohti kipittävälle Matias Ojalalle, jonka määrämittainen nosto jättää Michael Hartmannin haromaan tyhjää. Jose Riveiro hoitaa jälleen leipätyönsä hienosti ja palauttaa tasapainon kotimaisen jalkapallon universumiin. Siinä ohessa Inter Turku kiipeää sarjataulukon kärkeen.

Jose Riveiron lisäksi Timo Furuholm ja Martti Haukioja olivat turkulaisten parhammistoa

Viinikuvaus: riittävän hyvää yllähyllyltä

Matkalla: ToVe-FC Inter 2

Perhefutiksesta aamulla vauhtia hakenut karavaani nytkähtää kasitielle suunniteltua myöhemmin. Matka Toejoen nurmelle käy Rauman Wanhan Krouvin Gastrobarin kautta. Etanapannut, kanakorit ja wingsit nautitaan rauhallisessa miljöössä. Palvelu on erittäin ystävällistä ja siipikastikkeen chilissä voimaa. Annokset, kun on saadaan kauhottua kitusiin, ollaan jo niin paljon myöhässä, että hetkellisesti käy mielessä matsin vaihto Pallo-Iirojen ja PIF:n mittelöön, mutta onhan Porissa nyt käytävä ainakin kerran kesässä.

Auto nielee delhimäisesti suunnitellut Porin keskustan kadut ja Toejoen nurmi avautuu rauta-aidan taakse. Matsia on käyty melkein puoli tuntia. Lippuja myyvä järkkärinainen huutaa Interille punaista korttia ennen kuin nauraen huikkaa suuntaamme, että eihän tässä meinaa lippuja ehtiä myydä, kun elää niin matsissa mukana. Olemme tulleet aivan oikeaan paikkaan. Katsojia lienee sellainen 50-60kpl.

Valmiina matsiin

Kävellessämme ToVen maalin takaa vaihtoaitioiden puoleiselle nurmikolle Inter paahtaa täysillä päälle. Ensimmäisen puoliajan viimeiseen varttiin se saa 3-4 selkeää maalipaikkaa. Tihrustamme ensin tulostaululta tilanteeksi 0-0, mutta kun se osuu paremmin kohdalle, niin pelin kulunmukaisesti Inter johtaakin 0-1. Husyar Aftab on ehtinyt napauttaa Interin johtoon. Keli on kuiva ja kuuma. Energia kentällä on melko äijämäistä ja vankeja ei niin sanotusti oteta. Taklaukset viedään loppuun asti ja pienen väännön jälkeen Aftab napataan ilmeisesti punaisen kortin pelossa vaihtoon.

Tuomarilla riitti matsissa hommia

Inter on joukkueista selvästi parempi. Se luo paikkoja kuin liukuhihnalta ja ToVe ei pääse sen prässin alta avaamaan kunnolla omaa peliä, joten paine kertautuu. ToVe kuitenkin kestää ja se ei ole kuin maalin päässä vierasjoukkueesta, kun peli vihelletään puoliajalle. Tarjousmehujäiden, kahvin ja vissynhakureissun päälle siirrymme kentän toiseen päätyyn, johon Inter hyökkää toisen puoliajan, koska oletettavasti maalit tulevat sinne.

Inter loi paljon tilanteita...

ja prässäsi aktiivisesti

Inter jatkaa toisella puoliajalla siitä, mihin se ensimmäisellä jäi. Inter pääsee tulemaan kohti ToVen maalia sekä molemmilta laidoita että keskeltä. Toisella puoliajalla hyökkäyspelin pirteinä erottuvat Linus Rönnberg ja vaihdosta sisään päässyt Elias Bettahar. Lisäksi kapteeni Kasperi Nevä isännöi hienosti puolustuksessa. Interin pelissä on yleisestikin ottaen paljon hyvää. Pallo pysyy joukkueella pienessä tilassa ja keskikentän pidemmätkin avaukset löytävät tarkasti perille. 

ToVen kohtaloksi jää maalin tappioasemassa roikkuminen mahdollisimman pitkään ja tasoituksen mahdollistavan yllättävän käänteen kyttääminen. ToVe toteuttaakin tätä roolia satakuntalaisella periksiantamattomuudella. Rikkeitä tulee pelissä toisellakin puoliajalla varsin paljon, mikä rikkoo pelin rytmiä, mutta pienistä painiotteista huolimatta, mitään törkeyksiä ei satu silmään.

ToVe yritti päästä pitkillä palloilla paineen alta

Peli seesteytyy hetkeksi ja ToVe saa pari paikkaa ennen kuin keskikentältä lähetetty kaunis kaaripallo laskeutuu Bettaharin eteen. Bettahar huolehtii sen maaliin ja Inter siirtyy 0-2 johtoon, kun reilu tunti on peliä pelattu. Inter jatkaa päälle painamista. Erotuomari ehtii käskyttää ottelua parisenkymmentä minuuttia rempseällä Porin murteella ennen kuin pallo viedään taas keskelle. Lauri Vasa päättää toejokelaisten pyristelyt Bettaharin esityöstä. Ennen pelin päättymistä Markus Arsalo kaunistelee lukemat vielä 0-4:ään hienon kuvion päätteeksi.

Inter hakee lopulta suvereenin esityksen jälkeen pisteet Toejoen kovalta ja kuivalta nurmelta. Päädymme vielä seurueessamme keskustelemaan pelin lopputuloksesta, sillä tulostaulu näyttää 0-3:a ja köörissämme on näkemystä, että tämä olisi totta. Kirjoittajan muistiinpanot tällä kertaa kuitenkin pitivät, joten kenties auringonpistoksen on saanut tällä reissulla joku toinen.

Vanhan Rauman puolelta haetaan vielä loppumatkaa tasoittavat jäätelöt ennen kuin Corolla kariutuu Turkuun.

Viinikuvaus: etiketissä Porin murretta ja lasissa sinimustaa

Matkalla: IFK Mariehamn-FC Inter

 Taksikuski on vitosdivarin maalivahti. Hän kertoo, että hänellä on illalla peli, mutta ei tiedä illan vastustajaa.

-Se riittää mulle, että tietää mihin aikaan pitää minäkin päivänä olla missäkin.

Viking Linen terminaalin edessä on jo pieni ryhmä Interin kannattajia. Korona on laimentanut matkailuintoa, mutta Maarianhaminaan lähtee kaiken kaikkiaan noin neljäkymmentä sinimustien kannattajaa. Osa kertoo käyneensä saarimatseissa jo 15-vuotta ja joillain on omia pelireissuja vyöllään. Ahvenanmaahan liittyy omanalaista jalkapalloon liittyvää mystiikkaansa. On tarinoita surutta kotiinpäin vetävistä tuomareista, hienoista voitoista, rajuista tappioista, missatuista laivoista, katkenneista luista ja paikallisen poliisipäällikön kyydissä kruisailuista.

Interin pelaajat ja koko muu pelirykmentti matkustaa samalla laivalla kuin kannattajat. Elokuinen keskiviikko ei muutoin vedä hirveästi risteilyväkeä merille. Lomatkin ovat loppuneet tai loppumassa. Lippujen saamisesta ei ole varmuutta ennen kuin pelipäivänä. Tämä varmaan syö osaltaan reissuintoa

Viking Linen terminaalilta on lyhyt matka hotelli Cikadalle. Hotellin ulkoallas on hitti. Ensimmäiset porskuttelevat siellä jo, kun viemme reppujamme huoneeseen. Pyydämme respaa tilaamaan taksin. Olemme päättäneet vierailla Stallhagenin panimolla ennen matsia. Mureke on hyvää. Seurueemme janoisempi osasto ottaa palan painikkeeksi vielä maistelumenun, jossa on desin annos kaikkia panimoravintolan hanatuotteita. U.S Red Ale nousee suosikiksi.

Maistelumenu PUB Stallhagenissa

Viimeiset tiedot lipuista ovat sikäli huojentavat, että elokuussa koronarajoituksia oli hellennetty  sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät peliin. Wiklöf Holding areenalle pääsee muutamasta eri kulmasta. Olemme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, että koukkaamme Pub Ettanin kautta. Kadulle nostetussa mummonkaatajassa kerrotaan:

”Ei ruokaa”

”Ei luottokortteja”

”Ei IPAa -myynnissä”

”Ei Spotifyta”

 

Pakko tykätä asenteesta ja brändäyksestä. Nauravasilmäinen baarimikko huikkaa vielä tsempit pian alkavaan matsiin, kun olemme saaneet tuoppimme tyhjäksi. Liput ostetaan perinteiseen tapaan lippukioskista. Turvatarkastus menee jouhevasti ja ihmisiä valuu stadionille. Interin kannattajakatsomoon pakkautuu sekä Ultraboyzeja että Armadalaisia.  Stadionit ainoat desibelit lähtevät ottelun alussa juuri tästä kulmauksesta.

 

Viimeiset puheenvuorot ennen matsin alkua

Inter avaa tutulla 3-4-3 muodostelmalla. Reaktiivisempi IFK Mariehamn pyörittää jälleen omaa pakkaansa siten, että perusryhmitys vaikuttaa olevan jotain 5-3-2:n ja 5-2-3:n väliltä. Akseli Pelvas häärää piikissä ja Albion Ademi viilettää enimmäkseen vasemmassa laidassa toisena hyökkääjänä. Oikeaa laitaa vihreävalkoiset eivät juuri hyökkäyksissään käytä.

IFK Mariehamn onnistui paremmin pelisuunnitelmassaan

Sinimustilta näyttää jotain jääneen mantereelle, sillä pallonhallinnasta huolimatta hyökkäys- ja murtautumispeli näyttää pääkatsomon pohjoiskulmaan kesyltä. Veritaksella viikonloppuna nousseet lämmöt ovat myös haihtuneet. Peli on uneliasta ja se sataa kotijoukkueen laariin. Kotiyleisö on hiiren hiljaa, kunnes Ademi kiitää laidalta kohti Interin maalia ja jysäyttää pallon yläkulmaan. Omat koirat purevat ja vierasjoukkueen näkökulmasta ottelu ottaa kertaheittämällä lisää vaikeusastetta. Inter jatkaa pallonhallintaa, mutta kunnon maalipaikoille se ei pääse. Ademi on peli päällä ja ottelun näkyvin hahmo. Tuomari puhaltaa pelin puoliajalle.

Yhden vessan taktiikka saa pienen palautteen ennen kuin peli jatkuu. Toiselle puoliajalle Inter tulee paremmin ja näyttää puskevan tasoihin. Kuitenkin, kun Ademi saattaa Peter Makrilloksen vetopaikkaan ja kuti luiskahtaa Henrik Moisanderin kainalosta maaliin, alkaa käydä selväksi, että tämä on niitä päiviä, kun pinnoja ei irtoa. Kenttäkuuluttaja ottaa 2-0 -maalista lisäkieppiä ja pientä innostumista väreilee myös kotijoukkueen kannattajien yllä. Inter hyökkää ja paahtaa vielä loppuun asti, mutta pinnat jäävät saarelle. Peli on näyttänyt enemmän ilmeeltään ja tempoltaan IFK:lta kuin Interiltä, jonka viimeiset viimeiset siirrot ja liikkeet hyökkäyskolmanneksella eivät lähde riittävän tarkkoina ja terävinä. Tästä juontuu tihenevä pitkien pallojen saaga, joissa ilmaherruuden vie väkevästi pelaava Frankline Okoye. Sen kummempaa mystiikkaa kotijoukkue ei tällä reissulla voittaakseen tarvitse. Tuomaristo hoitaa hommansa myös hienosti.

Albion Ademi oli tuplaotteluiden paras pelaaja

Matsin jälkeen yksi pitkän linjan reissaajista on järkännyt paikallisen Bar & Grill -yhdistelmän auki nälkäisiä vierasjoukkueen kannattajia varten. Leikettä ja oluttakin menee kuin liukuhihnalta.

Turkuun rantauduttua viimeiset terveiset tulevat somen kautta vielä legendaarisen Masan baarin pöydästä. Hyvä reissu, vaikka peli vähän niin ja näin.

 

Viinikuvaus: Stallhagenilla viruteltu

Futiskirjat: The Age of Football: Soccer and the 21st Century

David Goldblattin  ”The Age of Football: Soccer and the 21st Century” on jalkapallolasien läpi maailmaa tutkiva koko pitkä maailmanympärysmatka. Kirja on kattavuudessa tinkimätön kuvaus siitä, miten jalkapallo sykkii kulttuurisen ja yhteiskunnallisen elämän pulssilla maailmankolkasta riippumatta. Goldblatt esittää, että jalkapalloa ei voi ohittaa, mikäli aikoo ylipäätään ymmärtää, miten ihmiset tässä ajassa elävät ja minkälaisen kulttuurin osia he ovat. Goldblattin varsinainen kysymys onkin: tuleeko jalkapallo ennen kaikkea muuta?

The Age of Football: Soccer and the 21st Century

The Age of Football on massiivinen kaikkinensa yli 550 sivua pitkä systemaattisesti mantereelta mantereella ja maasta toiseen liikkuva jalkapalloteos. Samalla, kun Goldblatt sytyttelee lyhtyjä jalkapallon lähihistorian globaaleissa holveissa ja puhaltaa hiekkaa graniittiin hakattujen tarinoiden päältä, hän kertaa myös koko maailman lähihistorian merkittävimpiä tapahtumia. Jalkapallo ja koko ihmisiä ympäröivä todellisuus ovat samaa DNA:ta. Jos jossain on korruptiota, rahanpesua ja harmaata taloutta, on sitä myös jalkapallossa. Jos jossain on laajaa poliittista liikehdintää ja aktivismia, on sitä myös jalkapallossa. Jos jossain rakennetaan vahvoja valta-asemia, ne näkyvät myös jalkapallossa joko olemassa olevia ranteita tukien tai/ja niitä vastustaen. Jos jossain tarvitaan toivoa, pilkistää se usein jalkapalloviheriöltä.

Mantereelta mantereelle

Goldblattin teksti loikkii tietokirjamaisesta proosalliseen kuvailevaan kerrontaan. Kirja istuttaa lukijan lagosilaiseen kuppilaan katsomaan Arsenalin ottelua. Se oivalluttaa kylmäävästi sen, että mikäli olet vuosituhannen taitteessa omistanut bulgarialaisen jalkapalloseuran, olet hyvinkin saattanut päästä jo hengestäsi tai mikäli tiedät, että Indonesian kansallisessa cupissa eteneminen tarkoittaisi vierasottelua Borneoon säälimättömän rikollisjengin alueelle, saatat seurauksista riippumatta alkaa latomaan palloa omaan maaliin. Ohimennen kirjassa myös mainitaan, että osana Qatarin MM-projektia maan jokainen 12-vuotias poika on vuodesta 2007 alkaen testattu jalkapallopotentiaalinsa osalta.

Ennen kuin kirja nauraa FIFA:n viime vuosien sekoiluille se piipahtaa myös Suomessa ja huomauttaa, että suomalaisten jalkapallopelaajien palkkataso on sopupelien houkutuksille altistavat tekijä. Sekä AC Allianssin ja Hakan vuonna 2005 pelattu 0-8 lukemiin päättynyt ottelu että 2010 -luvun taitteen aasialaissyndikaatin laajempi matsien järkkäily saavat omat rivinsä kirjasta. Skandinaavisten maiden valoisemmalta puolelta Goldblatt nostaa naisjalkapallon nousun ja kansainvälisen menestymisen, joka on heijastumaa globaalilla skaalalla varsin tasa-arvoisista yhteiskunnista.

The Age of Football avaa monen lähempää tutkimista ansaitsevan futistarinan sinetit. On vapaaottelijoiden perustamaa jalkapalloliittoa Bulgariassa. On taiteilijoiden, pankkiirien ja bloggareiden perustamaa joukkuetta (No-U FC), joka ei poliittisen agendansa takia meinaa päästä pelaamaan ensimmäistäkään peliä. On pakolaisleirien joukkueita ja yli kansallisten rajojen liikehtivää jalkapallossa ilmentyvää solidaarisuutta. On valtaapitävien kansallisen identiteetin pönkittämiseen rakennettuja projekteja ja kylmäverisiä liikemiesten puhalluksia. Kokonaisuudessaan kirja saattaa jättää aika levottoman ja raadollisen jälkimaun, mutta se johtuu siitä, että maailmassa on paljon levotonta ja raadollista pohjavettä.  Sen maailman laineilla jalkapallo läikkyy.

Kumpi tulee ensin

Vaikka kirjaa lukiessa välillä tulee sellainen tunne, että Goldblatt aikoo kertoa nykyfutiksen ja -maailman välisistä suhteista kaiken, päätyy se kuitenkin useamman kerran vain ystävällisesti saattamaan lukijan oikean oven taakse. Siksi kirjaa lukiessa on hyvä pitää kynää ja ruutupaperia hollilla. Kirjan lukeminen on projekti, joka kannattaa. Sitä ei tarvitse eikä oikein voikaan ahmia kertaistumalta, vaan johdannon jälkeen se kannattaa nauttia joko pala kerrallaan tai omat suosikkinsa loputtamasta konvehtirasiasta poimien.

Viinikuvaus: kaikki 2000-luvun reseptit yhteen tynnyriin mahdutettuna