Brendan Rodgersin Leicester saapuu mestareiden areenalle vaivihkaa ja arvonsa tuntien. Sen rooli saattaa mestaruustaistelussa olla yllättävän suuri. Tänään illalla ketut vierailevat Manchesterin vaaleansinisellä puolella ja muutaman päivän kuluttua se isännöi kenties hieman tukka takussa Dohasta palaavaa Liverpoolia.
Brendan Rodgers on herättänyt ketut horroksestaan pallonhallintaan ja nopeasti etenevään hyökkäyspeliin perustuvalla pelisuunnitelmalla. Rodgersin ketut etenevät suoraviivaisesti ja nopeasti vastustajan linjojen väliin ennen kuin vastustaja saa oman puolustusmuotonsa organisoitua.
Leicester pelaa tyypillisesti 4-1-4-1 -muodostelmassa. Keskikentän ankkurina pelaa Wilfred Ndidi, joka on koko sarjan ahkerampia taklaajia. Ndidin katkot ja puolustuspelaaminen mahdollistaa pelin nopeat käännöt ja siten Leicester pääsee hyödyntämään pelinopeuttaan organisoimatonta vastustajaa vastaan. Lisäksi Ndidin suvereeni puolustuspelaaminen luo vapauksia hänen edessään pelaaville Youri Tielemansille ja James Maddisonille, jotka osallistuvat aktiivisesti hyökkäyspelaamiseen ja kantavat päävastuun pelinrakentamisesta.
Keskikentän keskustan lisäksi Leicesterin pelin kulmakiviä ovat nousevat laitapakit Ben Chilwell ja Ricardo Pereira. Menestyneille joukkueille stereotyyppiseen tapaan sekä Chilwell että Pereira nousevat aktiivisesti mukaan hyökkäyksiin ja luovat murtautumisvaihtoehtoja pelin laidoille. Pereira on erityisen vahva myös hyökkäyspään 1vs1 tilanteissa.
Kirsikkana Rodgersin kettukakun päällä on jokseenkin täydellisesti pelisuunnitelmaan sopiva maalipyssy Jamie Vardy. Vardyn nopeus, tehokas liikkuminen, maalivainu ja kliininen viimeistely ovat olleet lopullinen tae sille, että pistesäkki pullottaa jo ennen jouluaattoa.
Samaan aikaan, kun Leicester pelaa nopeaa, hyökkäysvoittoista ja pallonhallintaa perustuvaa viihdyttävää futista, se on päästänyt kaikkein vähiten maaleja valioliigassa. Vardy on kentän ensimmäinen puolustaja ja prässää aktiivisesti vastustajan pelin avausta. Lisäksi Leicester pitää koko puolustusmuotoaan korkealla, joten se saa vietyä tilan vastustajan hyökkäyspelaamiselta. Pelaajien nopeus näkyy myös siinä, että he pystyvät nopestin palaamaan pelin alle silloin, kun vastustajalla on pallo.
Leicesterin pakistossa Kasper Schmeichelin edessä pelaa monipuolinen turkkilaistähti Çaglar Söyüncü ja kokenut Jonny Evans. Söyüncü on hyvä pallon kanssa ja pärjää fyysisyydellään korkeissa palloissa. Evans on enemmän tasapainottava pelaaja. Rodgersin onnistumisen saloja on sovittuun pelisuunnitelmaan kirjoitettujen selkeiden roolitusten lisäksi se, miten hän hyödyntää omien pelaajiensa vahvuuksia. Kliseisesti: Leicester on viikosta toiseen enemmän kuin osiensa summa ja siksi se on yksi tämän kauden kiinnostavimpia ja seurattavimpia joukkueita.
Viinikuvaus: ketunkarvoja palkintomaljassa
