Elland roadilla tilit tasan

Tarina ottaa ensi askeleensa viime keväältä, kun kävimme kaveriporukan kanssa Elland roadilla katsomassa Leeds-Wigan -ottelun. Wigan sai ottelussa punaisen kortin, Leeds loi 36 maalintekopaikkaa, missasi rankkarin ja hävisi 1-2. Kokemus oli niikseen väkevä, että se huusi revanssia. Leedsin pudottua loppukaudesta suoran nousijan paikalta tutkin vielä kuumeisesti, miten pääsisin Wembleylle juhlimaan Leedsin nousua Championshipin playoffsien finaaliin. Suunnitelma oli valmis, mutta Leeds karsiutui dramaattisesti Derbylle kierrosta aiemmin. "Toivo on se, mikä tappaa" on lausahdus, jonka Leedsin kannattajat usein yhdistävän mielitiettyynsä. Se oli viime kauden osalta helppo allekirjoittaa.

Toin reissusta tyttärelleni pehmolelun, joka kesällä hävisi. Ilmoitin kotona, että tarvitsee sitten syksyllä lähteä hakemaan uusi. Vaatimus oli, että koko perhe lähtee tällä kertaa mukaan. Vaatimukseen oli mielekästä taipua. Suunnitelma hahmottui hiljalleen, sopiva viikonloppu löytyi kalenterista ja enää tarvitsi keksiä, miten saan hommattua alati loppuunmyydylle Elland roadille liput.

Kapsasiinia edelliseltä keväältä

Eräänä lokakuisena aamuna kirjauduin hyvissä ajoin Leedsin kotisivuille. Metsästin kokon perheelle lippuja Leeds-Blackburn -otteluun. Olin harjoitellut kertaalleen aiemmin sen, miten lippujen ostamisprosessi kulkee koneen käynnistämisestä viimeiseen painallukseen asti. Olin hommannut perheellemme neljä jäsenyyttä ja linkittänyt ne toisiinsa, jotta voin tilata neljä lippua kerralla.

Leedsin kotimatseihin liput kortilla

Aamulla minut laitettiin virtuaaliseen jonoon. Nettisivuilla oli tyypilliseen tapaan ruuhkaa, kun liput tulivat myyntiin. Jonotin ehkä kymmenen minuuttia ja sitten pääsin läpi. Osa katsomonosista oli myyty jo loppuun ja osassa oli enää hajapaikkoja. Huojennuksekseni vihreitäkin katsomoita oli. Yritin ensin paikkoja perhekatsomosta, mutta jokin rajoitteista kertova herja esti lippujen hankinnan. Nappasin seuraavaksi auki näkymän eniten keskellä olevasta katsomonosasta. Neljä vierekkäistä paikkaa löytyi. Tilaus meni jouhevasti läpi. Harvoin tulee yhtä onnellinen olo siitä, kun luottokortti kevenee melkein sadalla punnalla.

Odottelulla oli hintansa, sillä sekä lentojen ja hotellien hinnat olivat nousseet siitä, kun ensimmäistä kertaa niitä selailin. Kaikkein varhaisimmat aamut ja myöhäisimmät yöt olivat tällä kokoonpanolla myös punaisella vyöhykkeellä. Lapset toki olivat reissanneet jo aiemmin melko lailla, mutta viulunkieliä oli turha kiristää liikaa, koska reissu ei ollut ihan perinteinen leppoisa irtiotto aurinkoon muutenkaan.

Lapset nukahtavat junaan, joka jyskyttää Manchesterista Leedsiin. Emmerdalemaiset maisemat vilkkuvat ikkunoista. On perjantai. Peli on lauantaina. Tämä tapahtuu nyt oikeasti.

Koitan löytää Leedsin juna-asemalta koordinaatteja hotellin suuntaan. Netti tökkii, joten menen aseman seinälle kiinnitetyn kartan luo. Se ei kerro minulle juuri mitään. Aseman työntekijä tulee luokseni ja kysyy tarvitsenko apua. Kerron hotellin nimen. Sen pitäisi olla 20 minuutin kävelymatkan päässä. Saan ohjeet, mutta reissaaminen on tehnyt tehtävänsä. Ulkona en enää hahmota, mihin suuntaan Wellington streetiä pitkin pitikään lähteä. Samaan aikaan vettä alkaa vihmoa. Kärvistelemme aseman edessä lastenvaunuinemme, matkalaukkuinemme ja lapsinemme. Eiköhän oteta taksi.

Mihin suuntaan Wellington streetiä

Pelipäivänä koitamme laannuttaa kierroksia rauhoittumalla hotellihuoneeseen päiväunille. Suunnitelma ei meinaa toimia edes vähää alusta ja lopulta, kun kello pärähtää soimaan, montaakaan silmäystä unta ei ole otettu. Olin edellisenä iltana koittanut twitterin kautta kalastella vinkkejä lapsiystävällisestä kokoontumispaikasta ennen peliä. Syöttiä hiukan nyki, mutta saalis jäi nostamatta. Niinpä googlailin Elland roadin lähistön ravintoloita ja The Old Peacockista löytyi lasten menu. Se oli riittävä indikaattori sille, että kokeilisimme onneamme siellä.

Elland road ennen matsia

Huivikauppaa

The Old Peacockiin virtaa ihmisiä muutamaa tuntia ennen ottelua. Sisään pääsee vain matsilipun haltijat. Vaimoni meinaa epähuomioissa kaivaa tuimana tuijottavalle portsarille seuraavan päivän Manchester Unitedin ja Brightonin matsin liput. Twisti jää läpikäymättä. Leedsissä vihataan ManU:a ja ensimmäisiä paikallisilta saatuja komentteja edellisellä reisullakin oli, että "eihän kukaan teistä ole Manchester Unitedin fani".

Väärät liput sujahtavat käsilaukkuun ja oikeat nousevat esiin. Portsari kehottaa katsomaan lasten päälle etteivät jää jalkoihin. Baari on täynnä ja melko nopeasti tulee pääteltyä se ettei tänne kannattaisi jäädä. Kävelemme jo takaisinpäin, kun huomaamme, että baarin takaosasta pääsee ulkopihalle. 

Ulkopiha avautuu laajana hieman festarimaisena alueina puupöytineen, burgerikipsoineen ja olutpisteineen. Otamme hieman syrjempää pöydän ja saan ruoka ja pintti -puolen kuntoon. Bändi tekee soundcheckiä.

The Old Peacock I

The Old Peacock II

Kierrämme Ellan roadia länsisivustan suuntaan. "Tästä et voi jatkaa etenpäin", järkkärit laskevat leikkiä tyttäreni manchesterin punaisesta hatusta. Ahtaudumme pyöräoven kautta Stadionille. Pienessä aulatilassa myydään piirakoita ja virvokkeita. Lapset juoksevat ympäri tilaa ja vaarimainen järkkäri kiusoittelee heitä.

Matsi menu stadionilla

Elland roadin nurmi aukeaa taianhohtoisena edessämme. Leedsin pelaajat käyvät yksitellen kannattajakatsomon edessä ottamassa yleisön vastaan. Takaamme toivotaan, että tulisimme näille paikoille myös seuraavan viidentoista vuoden ajan, koska lasten yli näkee niin hyvin kentälle. "Marching on together" raikaa niin kuin sen vain kuuluukin raikaa. 

Ennen matsia muistohetki ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneille

Matsi alkaa kirkkaan harmaan taivaan alla

Peli alkaa ja jännitys kutoo kentän reunalla olevat kannattajat yhteen. Leeds ottaa pallonhallinnan. Blackburn pyrkii pelaamaan suoraviivaisesti isokokoiselle targetille Sam Gallagherille, joka odottelee laidoilta Adam Armstrongia ja Stewart Downingia mukaan hyökkäyksiin.

Leedsin peli on enemmänkin rutinoitunutta kuin hurmoksellista. Marcelo Bielsan totaalifutikseen on tullut ripaus kyynisyyttä edellisillä kierroksilla. Tuloskunto on parantunut näyttävyydenkin kustannuksella.

Tyler Roberts nostaa pallon boksiin Luke Aylingille. Blackburnin puolustus pelaa huolimattomasti ja Ayling potkitaan nurin. Hetken odottelun jälkeen tuomari osoittaa pilkulle ja katsomo repeään pauhuun. "Patrick Bamford du du du du" säestää näytöstä, kun Bamford poimii vetovuoron itselleen. Edellisellä reisulla rankkari missattiin.

Edessä olevat ihmiset tekevät eteemme väylän, kun nostan pojan syliini ja tapitamme kentän toiseen päätyyn. Bamford pistää pallon hillitysti sisään ja asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa. 

Leeds juhlimassa 1-0 maalia

Viitisen minuuttia kuluu edellisestä: Bamford kuolettaa pitkän avauksen Blackburnin puolustuksen keskellä ja siirtää pallon eleettömästi Jack Harrisonille. Harrisonin sijoitus kolahtaa maalin takakulmaan ja Leeds johtaa 2-0.

Peli vaikuttaa ja osin taputellulta, kunnes Derrick Williams tulee ensimmäisen puoliajan lopulla väkevästi kulmatilanteeseen, ja kuinkas ollakaan, pallo pamahtaa maaliin. Epäuskoinen ja tapahtuneen  kieltävä hiljaisuus tarttuu stadionin pintoihin. Viime reissulta takaraivoon jäänyt "Nyt nekin tietää, mitä on olla Leeds -fani" jyskyttää hetken. Ainoan maaliyrityksensä hyödyntänyt melko mitäänsanomaton Blackburn pääsee jonkin salaluukun kautta peliin mukaan.

Leeds painoi päälle myös toisen puoliajan

Leeds jatkaa toisella puoliajalla vyörytystään. Takaamme satelee kritiikkiä niin Bamfordille, Bielsalle kuin Harrisonillekin. Kritiikkiin tiivistyy varmasti vuosikausien toivon ja pettymyksen vuoristorata, joka ei meinaa löytää Valioliigan asemalle, jossa Leedsiä on jo pitkään odotettu. Pablo Hernandezkin vapautetaan tanteereelle. Leeds on venyttämässä tappiottoman putkensa viiden ottelun mittaiseksi, vaikka sillä ei ole aivan oman pakan parhaat kortit käsissään. 

Blackburnin puolustuksen viime hetken terveiset Patrick Bamfordille

Leeds kannattajien välitön palaute Blackburnin pakeille

Jos Blackburn saa jonkun paikan, sen muistikuva on tähän mennessä jo freudilaisittain tukahdutettu. Elland roadin päällä roikkuva taivas on ottelun aikana tummennut. Stadionin valot ja värit paistavat syvinä illassa, jossa Bamford pitää viimeiset minuutit palloa Blackburnin boksin kulmalla. Peli päättyy Leedsin 2-1 -voittoon. Kotiyleisö marssii raukeina, kiireettömänä pitkin Elland roadilta kiemurtelevia kosteita katuja.

Koteja, kaupunkia ja hotelleja kohti

Viinikuvaus: oikein kypsynyt

Riven johdolla me mentiin kisoihin

Pallo lentää Telia 5G -areenalla kohti kirpsakkaa marraskuista taivasta. Eri puolilta stadionia nousee muutama rohkein mainoslaitojen yli ja ryntää kentällä. Pian heitä seuraa tuhannet muut ja kenttä täyttyy juhlijoista. Monen futisfanin elinikäinen unelma toteutuu ilman sen suurempaa dramatiikka. Suomi on voittanut Liechensteinin ja liitelee Riven johdolla kisoihin.

Myös katsojilla oli kaikki keinot käytössä

Ottelu on tunnelmaltaan poikkeuksellinen. Omassa katsomonosassani seistään koko ottelun ajan. Historiallisessa ottelussa on isosti hälläväliä meininkiä. Oluttuoppeja lentää kentälle, kun pallo käytetään ensimmäistä kertaa vierasjoukkueen maalissa. Pyry Soirin maali liputetaan paitsioksi, joten ihan sukkana huuhkajia ei olla kisoihin päästämässä.

Pohjoiskaarre valmistautumassa historialliseen otteluun

Tunnelmia toisesta päädystä

Suomi on painanut pelin Liechensteinin päätyyn ja koputtelee ovia koko ajan. Teemu Pukki taittaa keskelle, Jasse Tuominen päästetään eteiseen asti ja helpottavaa maali valitsee paikkansa 21 minuutin kohdalta. Suomalaisen futishistorian vielä kankain piillotettua pääteosta suoristellaan. Tämä todella tulee tapahtumaan tänään.

Maalin jälkeen Liechenstein käy pari kertaa Suomen kenttäpuoliskolla, mutta vaarantuntua ei iltaan tule yhtään enempää. Viimeisempienkin vääräleukojen louskuttelu vaimenee. 

Ehdin toteamaan, että Pyry Soirin pitäisi pystyä laidalla parempaa. Sitten mies taittaakiin kahden pakin välistä rangaistusalueelle, jossa hänet potkitaan nurin ja palloa saatellaan pilkulle. Teemu Pukkiin henkilöityy paljon ja nyt Suomen kansallissankari lähettää veskarin toiseen ja pallon toiseen kulmaan. Suomi johtaa 2-0 ja peli on selvä.

Teemu Pukki tekee vielä toisen maalin. Huuhkajien ykköpyssy on edelleen vireessä, vaikka kanarianlinnuilla on vakavanoloista syysflunssaa laulussaan. Kannattajia kielletään menemästä pelin jälkeen kentälle. Peli etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Nyt jännitetään enää sitä kellonlyömää, kun tuomari päästää juhlat alkamaan. Sitten se hetki tulee. Epätodellinen tunne siitä, että jotain tuli valmiiksi eikä vielä ole tietoa tuleeko jotain tilalle.

Ensin juhli Pukki...

...ja sitten kaikki muutkin

Pelin jälkeen baarit ovat piukassa. Vanha mies aloittaa Riven johdolla me mennään kisoihin -rallatuksen. Baarin toiselta puolelta huudetaan, että "Riven johdolla me mentiin kisoihin". Sanoitus muuttuu ja laulu jatkuu.

Hurmos ei haihdu yhdessä yössä tai parissa päivässäkään. Tavallaan sitä elää kahdessa maailmassa. Siinä missä arki kulkee normaaleissa uomissaan ja siinä, missä hetkellisesti putoaa siihen herkistyneeseen tilaan, jota kuvittavat huuhkajien katkeransuloiset kuvat. Jotenkin se tuntuu jopa rikolliselta, että Suomi ei ole aiemmin yltänyt kisapaikkaan. Nythän meillä ei ollut historian parhaat pelaajat tai helpoin karsintalohko. Meillä oli paras joukkue ja se on suurin oppi, kun nykyiset ja tulevat sukupolvet kulkevat pystyssä päin huuhkajien siipien alla kohti uusia kispaikkoja ja futishetkiä.

Se on hänessä

Kangas vedetään taulun yltä. Taulu kertoo uskomattomasta matkasta ja saavutuksesta

Viinikuvaus: parasta pitkään säilytettyä kuohuvaa

Julen Lopetegui: Sevillan karkuri ja taktikko

Julen Lopeteguin ura oli tarinanhohteisessa nosteessa, kunnes Espanjan jalkapalloliiton ja Real Madridin politikointi juoksutti kentällisen ilkeitä äitipuolia Lopeteguin oven taakse. Florentino Pérez pullautti shokkiuutisen Lopeteguin ja Real Madridin sopimuksesta. Uutisen jälkimainingeissa Lopetegui sai kenkää tappioitta porskuttaneen Espanjan maajoukkueen peräsimestä juuri ennen MM-kisoja. Myös Madridin kivitalo olikin tehty oljista ja maailman maanisimman suurseuran Real Madridin perustukset Lopeteguineen puhallettiin kumoon muutamassa kuukaudessa. Tulokset eivät olleet Bernabeun sirkuksessa riittävät. Saaga loppui aika tarkkaan vuosi sitten.

Myrskyisän viime kauden jälkeen Julen Lopetegui otti Sevillan luotsattavaakseen

Ymmärrettävästi Lopeteguin CV:ssä on ollut hengähdystauko. Tälle sesongille Lopetegui on jalkapallon ystävien onneksi palannut ja seurana on Sevilla F.C

Lopeteguin lisäksi taustoihin värvättiin Ramón Rodríguez Verdejo. Pelaajamarkkinoilla tuuleteltiin oikein kunnolla. Esimerkiksi eilen Atlético Madridia vastaan Sevillan avauskokoonpanossa oli vain neljä pelaajaa, jotka pelasivat Sevillalle viime kaudella.

Lopeteguin Sevilla pelaa 4-3-3 muodostelmalla, kuten teki myös Lopeteguin Espanja ja Real Madrid. Keskikentän pohjalla on puolustavana ankkuripelaajana Fernando, joka oli yksi Sevillan kesän hankinnoista. Fernando suojaa Sevillan puolustuksen ja keskikentän välistä tilaa. Käytännössä Fernando pelaa samaa roolia kuin Casemiro Real Madridissa. 

Sevillan keskikentällä Èver Banega ja Joan Jordán ovat hyökkäävämpiä pelaajia. Jordánin rooli muistuttaa Iscon roolia Lopeteguin Espanjan ja Real Madridin joukkueissa. Jordan liikkuu enimmäkseen oikealla laidalla, mutta on myös luomassa hyökkäyspelissä ylivoimaa koko kentän säteellä.

Fernandon lämpökartta Valenciaa vastaan

Éder Banegan lämpökartta Valenciaa vastaan

Joán Jordanin lämpökartta Valenciaa vastaan

Jordànin, Jesús Navasin ja Lucas Ocamposin miehittämä oikea laita on Sevillallan hyökkäyspelin sydän. Tällä kaudella jopa 41 prosenttia Sevillan hyökkäyksistä on tullut oikealta laidalta. Ocampos oikean laitahyökkääjän roolissa kaventaa säännöllisesti keskemmälle, mikä jättää laitakaistan auki nopealle Navasille. Jordàn saattaa pelata hyvin lähellä Navasia luodakseen alueellista ylivoimaa. Tämä saatetaan tehdä hyökkäystilanteessa koko kentän tasapainon kustannuksella esimerkiksi pallon ollessa vasemmalla laidalla. Ristipallot Sevillan oikeaan laitaan ovatkin toistuvia näkyjä Sevillan peleissä

Sevilla juoksuttaa hyökkäyksiään erityisesti oikean laidan kautta

Piikissä Sevillalla vastuuta jakavat Chicharito ja Luuk de Jong. Molemmat pelaajat pystyvät tekemään maaleja, mutta heidän roolinsa on pudottautua vastustajan puolustus- ja keskikenttälinjan väliin tukemaan pelinrakennus vaihetta. Pelinrakennukseen limittyvä rooli on hyökkääjillä jopa merkittävämpi kuin itse maalinteko: keskushyökkääjät ovat tällä kaudella tehneet Sevillan 15:sta maalista vain kaksi. Sekä Sevillan laitapelaaminen että keskushyökkääjien roolitus heijastelee Lopeteguin hyökkäyspelin filosofiaa jatkuvien alueellisten ylivoimien luomisesta.

Sevilla rakentaa peliään puolustuksen kautta. Käytännössä maalivahti Tomás Vaclik avaa lähtökohtaisesti aina lyhyellä syötöllä. Sevillan ylöspäin pelaaminen on nopeaa ja väliin hyvin suoraviivaista. Nousevat laitapakit Navas ja Sergio Reguilon saattavat pelin aavamisvaiheessa nousta vastustajan puolustuslinjan tasolle. Samaan aikaan keskikentän keskustasta pelaajaat laskeutuvat lähemmäs omia toppareita: toisaalta tarjoamaan tilaa avaaville syötöille ja toisaalta reagoimaan mahdollisiin pallonmemetyksiin. Atlético Madridia vastaan Fernandoa stuntannut Nemanja Gudelj laski toppareiden tasalle rytmittämään pelin avaamista ja topparit levittivät enemmän laitoihin. Lisäksi hän laskeutui puolustuslinjaan myös Atlético Madridin hyökätessä, jolloin keskuspuolustukseen muodostui varmistava ja hieman jopa liberomainen rooli.

Pelin avaamisvaiheessa Nemanja Gudelj pudotti itsensä Atlético Madridia vastaan puolustuslinjan keskustaan

Prässätessään Sevilla pyrkii estämään sen, että vastustaja pystyisi rakentamaan peliään rauhassa puolustuksen kautta. Sen prässi ei kuitenkaan ole niin intensiivistä, mitä esimerkiksi Liverpoolilla, vaan se perustuu pikemminkin syöttösuuntien blokkaamiseen kuin nopeaan pallonriistoon. Sevillalla on myös kyky vetää nopeasti yhdeksän pelaajaa pallon alle ja parkkeerata puolustusryhmänsä oman rangaistusalueen ympäristöön.

Sevillan osalta on hyvä todeta se, että joukkueen rakennusvaihe on vasta alkanut. Lopetegui on saanut kuitenkin hyvän lähdön kauteen. Mestaruuteen asti ei jalka tällä kaudella riittäne, vaikka La liigan jättiläisten käynti on horjuvaa. Tällä kaudella voinemme nauttia vielä Sevillan nopeatempoisesta ja dynaamisesta pelista, jonka keskiössä on upeita taitureita. Ihmetekojen varalta kausikortti kannattaa jo uusia ensi kaudeksi.

Viinikuvaus: käymistilassa ja lupauksia herättävä