Valioliigakausi 2017-2018 -laatutakuu

Iso ratas on napsahtanut liikkeelle. Valioliiga alkoi. Ei ehkä niin hehkutettuna kuin mitä viime kaudella, jolloin säihkyvimpien aurojen valmentajat löysivät yksi toisensa perässä sumusaarille. Toisaalta valioliiga on tällä kaudella viime kautta vaikeampi voittaa. Josep Guardiola, Antonio Conte, José Mourinho ja Maurcio Pochettino ovat saaneet hioa pelisysteemiään yhden kauden pidempään. Pala palalta joukkueet heijastavat täydellisemmin sitä ideaalia, jonka luomiseen suurten valmentajat ovat laittaneet kaiken sen, mihin he voittamisessa uskovat. Toinen kausi on sikäli armoton, että menestystä on tultava niin, että se tuntuu tai ledivalot syttyvät stadionilla ja johdattavat takaoven kautta ulos. Kaikki eivät voi voittaa, mutta se ei silti käy selitykseksi.

Chelsealle yskähti. Ketjut olivat liian öljyssä ja tippuivat. Conte vaikutti melkein koko matsin poissaolevalta. Oliko Conte kenties Milanossa vai muuten vain ajatuksissaan? Herätyskello täytyy Stamford Bridgellä saada soimaan saman tien, koska tällä kaudella pelkkä kirivaihde ei riitä. Mestaruus on tulosvetoinen projekti, jonka on käynnistyttävä heti ensimmäisestä ottelusta. Chelsea epäonnistui lähdössä ja nyt sillä on painetta onnistua illan ottelussa Tottenhamia vastaan. Kärki karkaa muuten jo kuuden pisteen päähän.

Manchester City otti avauskierroksella rutiinivoiton. Vielä jäi spekuloitavaa siitä, että oliko ilman turbovaihdetta otettu voitto vaaleansinisten hyvyyttä vai Brighton Hove & Albionin heikkoutta. Tottenham oli vaarallinen ja vakuuttava. Manchester United suvereeni. Mestaruus ratkaistaneenkin juuri näiden kolmen kesken.

Tällä kaudella yllätykset nähdään yksittäisissä otteluissa, mutta kokonaiskuvaa ne tuskin pääsevät leimaamaan. Valioliigan kärki on niin vahva, tasainen ja laadukas, että se on ketunlennosta haaveileville liikaa. Stereotyyppisesti Liverpool tullee menettämään johtoasemansa useamman kerran tälläkin kaudella ja Arsenal ailahtelee. Siksi niiden mestaruus on paikka mestareiden liigassa.

Viinikuvaus: loppuun asti hiottua, tasaista, laadukasta ja hieman yllätyksetöntäkin

Pari sataa miljoonaa sinne tänne

Neymarin ennätyssiirto PSG:hen valaisi jalkapallon estradilta varjoihin ja katveeseen jääneitä nurkkauksia. Raha ei haise. 222 miljoonaa euroa voi tuntua hassuttelulta, mutta tosiasiassa PSG:lle kyseessä ei taloudellisesti ole kovinkaan kummoinen riskisijoitus. Neymarin mukana tuoma globaali kiinnostus ja brändiarvo tuotteistuksineen tulevat todennäköisesti muutamassa vuodessa kattamaan ja ylittämään niin siirtokulut kuin sen huikean palkan, jota brasilialainen seurassa nostaa. Neymaria ei olisi hankittu, jos ennuste olisi toisenlainen.

Kiinnostava tulokulma on myös YLE:n kolumnissa esiin tuotu ajatus siitä, miten Neymarista rakennetaan osa Qatarin poliittista ja kaupallista brandia. Ajatusta on viety jopa niinkin pitkälle, että jalkapallon rooli osana Qatarin PR-strategiaa ehkäisee mahdollista sotilaallista uhkaa naapurimaiden suunnalta. Tähän valtapoliittiseen peliin Neymarin siirto imeytyy mukaan. Siirto toistaa tuttua mantraa: jalkapallo on maailman kuva.

Huippufutiksesta keskusteltaessa välillä kuuluu huokailua siitä, miten asiat olivat jotenkin rehdimmin, vähemmän kaupallisemmin ja urheilullisemmin ennen. Jalkapallo elää kuitenkin maailman pulssilla siinä määrin, että vanha mielikuva suoraan raksalta peliin tulevasta brittilädistä, joka painaa pari maalia, vetää matsin päätteeksi savukkeen ennen kuin karkaa pubiin kippaamaan kymmenkunta pinttiä, liimautuu väistämättä osaksi jalkapalloromantiikan kiiltokuvakirjaan. Sitä tulevat sukupolvet voivat sitten halutessaan ironinen tai nostalginen hymy huulilla selailla. Niin kauan kuin jalkapallo bisneksenä kasvaa, kasvavat myös siirtokorvaukset ja palkat. Lisäksi näkyvyysaddiktit sponsorit tulevat jatkossakin lapioimaan otsa hiessä rahaa huippufutiksen uuniin. Se on maailman ja jalkapallon väistämätön suunta. Pallo on kuitenkin edelleen pyöreä

Jalkapallo on jalkapalloa. Aloituspotkut ovat Euroopassa päivä päivältä lähempänä. Neymarin siirroon kiinnostavin puoli on, miten se vaikuttaa futisjoukkueiden valta-asemiin ja PSG:n pelilliseen ilmeeseen. Tätä spekulaatiota ja siihen linkittyvää analyysiä seuraisi myös mielellään. Istutetaanko Neymar Pariisissa oikeaksi laitahyökkääjäksi vai sorvataanko hänelle vapaampaa kymppipaikan roolia? Nostaako Neymar PSG:n vihdoinkin aivan eurooppalaisen huippufutiksen aallon harjalle? Saiko Barcelona pienen kuoliniskun jo ennen kauden alkua vai hioutuuko joukkue nyt paremmin yhteen? Jotenkin tarinan kaareen on kirjoitettu Barcelonan ja PSG:n kohtaaminen mestareiden liigassa tällä kaudella ja kun se tapahtuu, aion olla ruudun ääressä.

Viinikuvaus: katalonialaista tulisuutta, pariisilaista eleganssia ja brasilialaista sambaa