Suomen Milanon nälkävuodet

FC Inter on turkulaisen jalkapallon nuori nousukas

Lauantaina ratkaistiin se, että FC Inter jatkaa myös ensi kaudella veikkausliigassa. Tämä tarkoitti sitä, että toinen turkulainen joukkue TPS pelaa sarjaporrasta alempana. Leikkisästi on heitetty, että Turku olisi Suomen jalkapallomaailman Milano. Milanossa on nyt nälkävuodet. Muutamia vuosia takaperin molemmat turkulaiset seurat kisasivat veikkausliigan mitalisijoista. Sen jälkeen on alkanut hyvin perusteellinen pelillinen rämpiminen, jonka seurauksena TPS lähti divariin ja Inter on palloillut veikkausliigassa putoamisen ja säilymisen rajamailla.

TPS:n ja Interin vastakkainasettelu perustuu siihen, että TPS nähdään perinteisenä kasvattajaseurana ja Inter on nopeaan tahtiin rahalla rakennettu uusi seura. Molemmissa näkemyksissä on reilusti totuuspohjaa. Omilta junnufutisvuosilta muistan, miten FC Interin junnut yleensä voitettiin, mutta TPS:n junnujen kanssa oli haastavampaa. Piirijoukkue -kuviot olivat vahvasti tepsiläisten hallussa. Valmentajana oli tuolloin nykyinen TPS:n valmentaja Mika Laurikainen. Jollain tavalla varsinaissuomalainen jalkapallo oli läpeensä tepsiä, joten Interin tuleminen mukaan on varmasti tuulettanut rakenteita. Silti mitään ei voida ottaa pois siltä arvokkaalta työltä, mitä TPS:ssä on tehty turkulaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi. Siksikin on sääli, etteivät molemmat seurat pelaa ensi kaudellakaan pääsarjassa.

Pohjois-pohjanmaalta alle kouluikäisenä Turun seudulle muuttaneena en suoraan kasvanut tietyn seuran kannattajaksi. Muistan kuitenkin, että ensimmäiset paikan päällä katsotut futismatsit olivat Interin pelejä ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Ehkä edulliset ja toisinaan ilmaiset liput vaikuttivat tähän. Nuorena futisfanina minua viehätti se, että Interillä oli kourallinen ulkomaalaisia pelaajia. Oli Niccaa, Marceloa, Steven Polackia ja Lee Isaacia. Halusin nähdä näyttäviä harhautuksia, hienoja maaleja, värikkäitä persoonia ja hyökkäävää jalkapalloa. Interin pelitapa oli viihdyttävän hyökkäävää ja teknistä, jonka karikatyyri oli Mika-Matti Paatelaisen myöhemmin TPS:ään tuoma tiiviiseen puolustamiseen ja pitkiin korkeisiin avauksiin perustuva jalkapallo. TPS on omissa mielikuvissa ollut aina muutenkin puolustuspelaamiseen ja hyvään taktiseen joukkuepeliin nojaava joukkue.

TPS on perinteikäs turkulainen urheiluseura

Erikoismiehiä

Jos alkuperäiset milanolaiset, Inter Milan ja AC Milan, ovat olleet alavireisiä viime vuosina, niin Turussa paatti raapii tällä hetkellä pohjaa niin, että rohisee. Interin pohjalaudat ovat olleet liian pitkään huoltamatta. Siihen että vene saattaa upota, herättiin vasta tällä kaudella. Kovan kohinan saattelemana ja nopeana elvytyksenä tuotiin sisään Shefki Kuqi, joka toi sisään muutaman muunkin. Itse uskoin, että Kuqi herättää joukkueen. Moni muu oli sitä mieltä, että nyt joukkue viimeistään upotetaan. Tosiasiassa molemmat olivat väärässä. Taso pysyi Kuqeineen suunnilleen samana. Ehkä joukkueen varsinainen solmu ei ollut se, ettei tahdottu pelata hyvin ja voittaa, vaan se, ettei oikein tiedetty, miten tulisi pelata. Talvitauolla solmu on nyt mahdollista avata ja tuoda joukkue jälleen kotimaisen jalkapallon kärjen tuntumaan. Kuqi totesi karsintojen jälkeen olevansa Suomen ”Special One”. Sikäli kun hän Turussa jatkaa, niin heti ensi kaudella on näytettävä muuta kuin niukasti riman alta menevä loikka. Erikoismiehelle paikka on vapaa, mutta pusku ei saa nyt osua suoraan maalivahtiin.

TPS lähti kaudella 2014-2015 pohjaa kohti kuin Kursk konsanaan. Divariin mentiin sen verran reippaalla marginaalilla, että putoaminen saattoi lopulta olla aika odotettu lopputulema. Alkukausi alkoi TPS:llä samoissa merkeissä neljällä voitottomalla ottelulla. Kurssi kääntyi, mutta jälkiviisaana voidaan sanoa, että suora nousu hukattiin ensimmäisissä peleissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, että miten tosissaan ja milloin TPS:ssä oikeasti halutaan palata veikkausliigaan. Veikkausliiga kuitenkin kaipaisi pikaisesti stadin derbyn lisäksi myös toista yhden kaupungin sisäistä mittelöä. Mansesta sellaista ei ole näköpiirissä, joten veikkausliigan pöydässä on kiljuvin kirjaimin plaseeraattu paikka TPS:lle.

Viinikuvaus: Väriltään sinimustavalko –raidallinen. Tuoksussa perinteitä ja rahaa. Joko hieman kypsymätön tai sitten liian pitkään samassa astiassa kypsytetty. Kysyntää riittää, joten tuote kuntoon.

Kuvat: 

1. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976142764

2. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976136496

UD Las Palmas -perinteitä ja pallonhallintaa

UD Las Palmas on ollut kauden yllättäjiä

Keskustelu suurista Eurooppalaisista jalkapallosarjoista keskittyi elokuussa valioliigan ympärille. Englannin pääsarja oli kerännyt pelkästään valmentajista sellaisen kattauksen tarjottimilleen, että voitiin hyvin puhua kaikkien aikojen valioliigakaudesta. Espanjassa nähtiin erikoinen tulos, kun Valencia hävisi kotonaan avausottelunsa piskuiselle UD Las Palmasille 2-4. Vahvoista kotiotteistaan tunnettu Las Palmas niittasi seuraavassa ottelussa 5-1 tuloksen taululle Granadaa vastaan. Tulos vei Las Palmasin hetkellisesti La Ligan kärkeen. Huumorin tukemia siltoja rakennettiin Las Palmas ja Leicesterin välille. Sillat romahtivat välittömästi, kun joukkue ei pystynyt pitämään johtoaan Sevillaa vastaan. Sevilla tuli rinnalle ja ohi aivan ottelun viime hetkillä.

Yksi viesti oli kuitenkin lähettämättä. Joukkue nousi kahdesti tasoihin syyskuun loppupuolella pelatussa ottelussa Real Madridia vastaan. Se saalisti kotiottelussaan todella suuren pisteen. Viimeistään tämä tulos leimasi tämän kauden Las Palmasin vakavasti otettavien joukkueiden joukkoon. Leicestereitä se ei tule tekemään, mutta näköpiirissä siintää aidosti vahva kausi.

UD Las Palmas ei ole vain turistien suosiman lomasaaren tähdenlento. Sillä on pitkät perinteet Espanjan pääsarjassa. Se on pelannut La Ligassa 33 täyttä kautta. Parhaana sijoituksena kaudella 1968-69 saavutettu toinen sija. Ennen viime kautta Las Palmas ehti kuitenkin kyntää alasarjoja 13 kautta. Siksikään se ei viime vuosina ole ollut aivan keskiverto futisfanin huulilla.

Las Palmasia valmentaa espanjalainen Francisco Quique Setién. Setién vannoo pallonhallinnan nimeen. Las Palmas pyrkii melkein järjestäen olemaan vastustajaansa enemmän kiinni pallossa. Esimerkiksi Real Madridia vastaan Las Palmas niisti itselleen 55% pallonhallinnan. Kotiotteluissaan Las Palmas on pitänyt palloa neljänneksi eniten koko sarjassa.

Olennaiset kysymykset tietysti ovat, että miksi Setién tahtoo lähteä hallitsemaan palloa peleissä materiaaliltaan selkeästi vahvempia joukkueita vastaan ja miksi tämä on tällä kaudella toiminut? Setién tuli pelaaja urallaan tunnetuksi luovana ja älykkäänä keskikenttäpelaajana. Las Palmas on varmasti saanut vaikutteita Setiénin omasta pelitavasta. Loogista myös on, että silloin, kun pallo on omalla joukkueella, vastustaja ei tee maaleja.

Las Palmasin kotiareena Estadio de Gran Ganaria on paha paikka vierosjoukkueille

Setién pystyi tehostamaan Las Palmasin puolustuspeliä korvattuaan viime kaudella Paco Herreran. Herreran aikana Las Palmasin puolustus vaikutti kelvolliselta ennalta selvästi vahvempia joukkueitta vastaan (Barcelona, Sevilla ja Atletico Madrid). Ongelmana oli, että heikommat joukkueet (Celta Vigo, Eibar ja Getafe) saivat luotua suunnilleen yhtä paljon maalipaikkoja Las Palmasia vastaan kuin esimerkiksi Barcelona. Setiénin pallonhallinta oli hyvä lääke tähän. Laadultaan hyökkäyssuuntaan heikommat joukkueet tarvitsevat keskimäärin useampia hyökkäyksiä saadakseen vaarallisia maalintekotilanteita aikaan. Kun vastustaja pitää palloa 55-65% pelistä, leikkaa se väkisinkin vastustajan hyökkäysten määrää.

Las Palmas pitää palloa suhteellisen paljon oman kentän niillä alueilla, jossa vastustajan prässi ei yleensä ole kaikkein voimakkainta. Tällä on kaksi vaikutusta: pallonhallinta tapahtuu alueella, jolla se ei menetä helposti palloja eikä vastustaja pääse täten iskemään vastaan. Toisaalta pallon pitäminen omalla kenttäpuoliskolla tarkoittaa sitä, että vastustaja ehtii ryhmittämään usein oman joukkueensa puolustusasemiin, mikä lähtökohtaisesti vaikeuttaa Las Palmasin hyökkäyspeliä.

Las Palmas on pitänyt suhteellisen vähän palloa vastustajan hyökkäyskolmanneksella. Tämä voi heijastella kahta asiaa: joko sillä on vaikeuksia päästä vastustajan hyökkäyskolmannekselle tai se pyrkii sinne aktiivisesti vain silloin, kun tilanteesta on mahdollista rakentaa mahdollisimman laadukas. Koska varsinaisia maalinteko-ongelmia Las Palmasilla ei ole ollut, ollaan Las Palmasin pelikirjassa selvästi tyytyväisiä siihen, että tilanteita rakennetaan rauhassa puolustuksen ja keskikentän kautta. Samaa asiaa heijastelee myös se, että tällä kaudella Las Palmasin laukauksista kohti maalia on La Ligassa mennyt suhteessa enemmän kuin millään muulla joukkueella.

Las Palmasin ympärillä ei ole avain sellaista ilotulittelua, mitä lomasaaren joukkueelta odotin. Tässä on ehkä sen vahvuus. Se on perinteikäs La Liga –seura, joka hiljalleen heräilee vuosikymmenten talviunilta. Joukkuetta rakennetaan fiksusti ja maltilla pala kerrallaan. Seura on kuitenkin jo osoittanut, että siltä löytyy tarvittaessa myös selkärankaa nopeisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Se on elinehto jatkossakin, mikäli seura meinaa kurottaa Espanjasta Euroopan kentille asti.

Viinikuvaus: pirskettä ja aurinkoisuutta perinteisen reseptin pinnalla. Vuosikymmenten ummehtuneisuus taittumassa uuden ajan hapen tieltä.

Kuvat:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/UD_Las_Palmas

2. Sacha Uding: https://www.flickr.com/photos/arternative-design/7039688153/