Sivut

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Bröndby IF-FC Inter Turku: niin kuin maailma makasi

Östersundin juna suihkii pitkin Juutinrauman siltaa. Bröndby IF:n ja FC Inter Turun -ottelu nostattaa pelonsekaista innostusta. Alkukauden viihdekaistalla painaneiden Turun sinimustien verenpainetta nostattanut puolustuspelaaminen joutuisi kööppenhaminalaisen suden puhuriin. Kestäisikö mökki?

Samaan bussiin nousee keltapaitaisia juutteja, jotka varjonyrkkeilevät asemalla. Istumapaikkamme ovat kotijoukkueen fanien keskellä. Alibihuivit jätetään ostamatta ja koitamme muuten vaan naamioitua futisiltaan. Se ei onnistu alkuunkaan, koska olemme suunnilleen ainoita, jonka seurueessa ei ole kiljuvan keltaista kangasta. Istuessamme stadionin ulkopuolelle tuborgit ja vedet nenien alla tulee vanhempi herrasmies jututtamaan meitä. Hän tunnistaa meidät suomalaisiksi, päättelee nopeasti, että olemme turusta ja toivottaa onnea matsiin. Totean että me saatamme onnea tarvita, mutta te taidatte pärjätä tänään ilmankin. Mies kuittaa, että jalkapallohan on pohjimmiltaan vain tekosyy hauskan pidolle. Ei mitään muuta.

Bröndby -stadion


Tunnelmia ennen ottelua

Sisäänkäynti otteluun on vähän sinnepäin. Sen pystyy kiertämään, mutta velvollisuudentunnosta ja vieraskoreudesta kilautan kaksi lippua neljästä portin lukijaan. Tilanne äityy kuitenkin sikseen koomiseksi, että lopulta kierrämme portin.

Sisäänkäynnin kaltaista kesäterää toivon myös kotijoukkueelta. Menneet vuodet ovat karulla tavalla osoittaneet, että kyse on enemmänkin toiveunesta kuin reaalimaailmasta, sillä mitään armonpaloja ei suomalaisille joukkueille ole parempitasoisten liigojen rutinoituneilta ammattilaisilta pudonnut tai sitten tasoerot ovat päässeet pahasti repsahtamaan.

Paikkoja joudumme etsimään reilu kymmenen tuhannen muun katsojan joukosta hetken aikaa, koska lippujen ja betonikäytävien logiikka ei ole ihan saumatonta. Lopulta ne kuitenkin löytyvät ja auringon paahtaessa kuumasti stadionin lehtereiden yli peli polkaistaan käyntiin.

Bröndbyn kannattajien eteläpääty nostattaa tunnelmaa stadionilla ja se tarttuu kenttää kiertäviin katsomonosiin. Interin kannattajia on kourallinen heille osoitetussa häkissä ja nopeasti tulkittuna kyseessä on ns. A-luokan reissu.

Paikalla oli kourallinen FC Inter Turun uskollisia kannattajia

...ja isompi otos kotijoukkueen faneja



Bröndby ottaa pelin haltuun jopa inhorealistisella tavalla. Sillä on käytännössä paikka naulata ottelupari ensimmäiseen varttiin. Tolppien ja rimojen kolistessa ainoastaan Kamil Wilczek onnistuu. Futisjumalat ovat kuitenkin sen verran terassituulella, että päästävät Interin tasoihin. Timo Furuholm iskee kuin auringonpistos hienon hyökkäyksen päätteeksi ja jollain epätodellisella tavalla sinimustat palaavat lankulta takaisin keltapaitaisten merirosvojen luo ja jatkavat taistelua. Hait haukkaavat tyhjää ja Inter pääsee peliin mukaan. Erityisesti laidoilta löytyy tilaa rakentaa peliä ja verrattain korkealla pelaavan Bröndbyn puolustuksen selustassa on merkkejä aarteenkaivajille. Lapiot kolahtavat graniittiin ja puoliajalle mennään tasatilanteessa.

Kioskijonossa edessä oleva kaveri yllättäen kääntyy ja alkaa puhua suomea. Auringon paahteen ja kotikannattajien puristuksen luoma unenomainen futisilta ottaa vielä yhden jengan. Vaihdamme muutaman sanan futismatsien olutkäytänteistä ja saaga jatkuu. Yläkerran vessat evakuoidaan (väärän) palohälytyksen johdosta. Toinen puoliaika saa saapua.

Puoliajan menu -vaihtoehdot

Kiukkuiset palautteet piiskaavat tuomaria ja pelimiesten tavoin kelloa venyttäviä sinimustia. Bröndby vyöryy Interin maalia kohti ja refleksinomaisia irvistyksiä nousee kasvoille. Huolestuutavasti näyttää myös siltä, että osalla Interin pelaajista pohkeet painavat, kun pelikello pamahtaa tunnin kohdalle.

Wilczek tinttaa toisen. Simon Tibbling Bröndbyn kolmannen. Päässä takoo ajatus siitä, että jäisipä Turkuun vielä pelattavaa. Yleisön aggressiotaso laskee ja rauha palaa Bröndby -stadionille.

Aurinko ja rauha laskeutumassa Bröndby stadionille


Palloa kaivetaan Bröndbyn maalista. Olen pomppaamassa jo pystyyn, mutta tilanne onkin metritolkulla paitsio. Keltapaidat heiluttelevat käsiään lähes täysin yläosattomissa juhlivaan Interin katsomonosaan. Ihmeiden aika on tältä illalta jo ohi ja pallo pomppaa onnekkaasti Kasper Fiskerin selästä maaliin. Peli on 4-1. Bröndby on yksinkertaisesti saanut liika tilaa vaarallisilta maalintekosektoreilta. Kaiken humun, kuumuudeen ja jännityksen jälkeen peli on muodostunut valitettavan odotetunlaiseksi.

FC Inter Turku kiittämässä kannattajiaan




Matka Bröndby -stadionilta Malmöön hahmottuu pitkänä ja väsyttävänä. Stadioni tyhjenee hiljalleen ja keltapaitojen fanit valuvat muovituoppiensa kanssa kohti paikallisliikenteen pysäkkejä. Bussit ja junat ovat järjestäen myöhässä.

Illan viimeiset turvatoimet


Kello on pitkälti yli puolen yön, kun hyppäämme Malmössä unkarilaisen taksikuskin kyytiin. Kuski kertoo, että hänen isänsä on pelannut aikoinaan Ferenc Puskásin kanssa samassa joukkueessa jalkapalloa ja että Malmö on kepittänyt aiemmin illalla vastustajansa 7-0.

Yöllä näen unia siitä, että Inter vääntää Veritaksella 3-0 voiton Bröndbystä ja värjää permanenttikynällä suomifutiksen historiaan sinimustaa väriä.

Viinikuvaus: kylänmiesten keltaista ja raadollisen tanniinista köpiksen keitosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti